Donald E. Westlaken romaaniin perustuva Payback on vastenmielinen leffa. Westlaken teksti ja tyyli on vesitetty pahemman kerran. Ukkelin myöhemmistä perushahmoista Dortmunder muistuttaa Paybackin päähahmoa jääräpäisyydessään ja epäonnistumisineen. Kirjoissa asiat esitetään tyylikkään satiirisesti ja koomisesti. Paybackissä kummastakaan ei ole tietoakaan. Väkivalta on leffassa itsetarkoitus, ja kuviinkin on jätetty tehokeinona vain tummat sävyt. Jos tämä on mustaa huumoria, niin huonoa sellaista.
Voisin kuvitella että käsis ja Mel Gibson olisivat mahdollistaneet kirjailijan tuotoksen mukaisen leffan tekemisen.
Payback kertoo konnaparista jotka riitaantuvat ryöstösaaliista sen verran että toinen meinaa päästä hengestään kaverinsa toimesta. Täpärästi Manalalta välttyvä Porter (Mel Gibson) aloittaa ajojahdin saadakseen ryöstösaaliin osuutensa takaisin. Matkaan mahtuu sado-maso-kiinatar, toinen toisiaan kyykyttäviä gangsteripomoja ja sankotolkullla verta.
Näyttelijäkunta on sekoitus TV:n puolelta ongittuja leffauraa aloittelevia tähtösiä (Lucy Liu ja Maria Bello) ja Hollywoodin nykystaroja sekä naftaliinistä kaivettuja ikoneita (Kris Kristofferson ja James Coburn). Kaikkien muiden mukanaolon ymmärtää mutta vanhusten sekoittamista aivottomaan turpaanvetokisaan ei voi käsittää. Ainut selitys on että money talks.
Voi olla että huumorintaju oli lomalla mutta Paybackiä on paha suositella kenellekään. Nenään lyönninkin voisi esittää tyylillä. Onneksi on olemassa Tarantinot ja kumppanit ettei pelisilmä viotu lopullisesti tämmöstä huttua pällistellessä.
