Tarantinon pätkät eivät ole koskaan oikein kolahtaneet minuun. Pulp Fiction oli (muistaakseni) mahtava, mutta Reservoir Dogs ja Jackie Brown aika surkeita (Olen kommentoinut molempia ja antanut varmastikkin “klassikko” pisteitä vähän liikaa). Nyt Tarantinon esikoispätkä Reservoir Dogs tuli katsottua uudelleen ja nyt ymmärsin miksi sitä on niin kehuttu.
Kourallinen ryöstäjiä saa tehtäväkseen ryöstää erään timanttiliikkeen. Homma kuitenkin kusahtaa pahan kerran ja rosvot ovat varmoja että joukossa on petturi, mutta kuka?
Tässä alkuasetelma Quentin Tarantinon upealle rikos-leffalle.
Juoni kuulostaa aika normaalilta rötöstelyleffalta, mutta Tarantinon ohjaus ja taitava musiikin käyttö sekä herran omintakeinen kertomistyyli tekevät leffasta jotain ennennäkemätöntä.
Harvey Keitel tuotti leffaa ja hankki siihen kunnon näyttelijät, onneksi sillä amatöörinäyttelijöillä leffan henki tuskin olisi samanlainen. Dialogi on nerokasta ja “fuckkia” tulee kuin Sopranosissa. Heebot kertovat härskejä vitsejä ja polttelevat tupakkaa kaikessa rauhassa, näyttelijä työ onkin Reservoir Dogsin yksi keskeisimmistä tekijöistä. Tapahtumat käydään takaumina, mutta ei niin perinteisesti kuin yleensä tusina jännäreissä ja sitä suurta ryöstöä ei (onneksi) edes näytetä. Tarantino tekee itsekkin vähäsanaisen rooli työn Mr. Brownina.
Väkivaltainen, mutta hauska Reservoir Dogs kolahti minuun täysin toisella (vai kolmannella en ole varma) katselukerralla ja vasta nyt tajusin miksi elokuvaa on niin ylistetty, sehän on nerokas leffa, jossa kaikki olennainen on kunnossa: Mahtava ohjaus, kiinnostava kässäri, joka jaksaa kiinnostaa alusta loppuun ja hyvät/uskottavat näyttelijät.
Ehkäpä herra Tarantinon muutkin pätkät pitäisi katsoa uudestaan oli ne sitten hebun ohjaamia tai käsikirjoittamia.
nimimerkki: Criiticco
