Kuvittele mielessäsi elokuva, joka on kuin komediaversio Sinkkuelämää- sarjasta. Ainoastaan tällä kertaa suhdekuvioita ja elämää syvällisesti ovat pohtimassa neljän sinkkunaisen sijaan yksi originaali citypimu, äänekäs outo nainen ja pari homppelia. Saattaa kuulostaa hyvinkin erikoiselta, eikä välttämättä maailman mielenkiintoisimmalta komedialta, mutta LaOD nousi hetkessä oman komedialistani top-kymppiin, eikä sitä sieltä hevillä tiputeta. LaOD on omaperäinen ja ainutlaatuinen tuotos, joka todennäköisesti tulee saamaan lähiaikoina monia samankaltaiseen huumoriin turvautuvia perillisiä.
Pääosin pop-kuningatar Madonnan musiikkivideoita ohjannut armenialaissyntyinen Alek Keshishian on ohjannut ja käsikirjoittanut tämän kyseisen rainan. Keshishianille ja hänen luomukselleen täytyykin antaa painoarvoa, sillä uudenlaisen romanttisen komedian tekeminen on aina hienoa ja vain aniharva pystyy tekemään kyseisen alagenreen elokuvasta oikeasti hauskan, yleensä liiallisen koskettavat draamakohtaukset pääsevät verottamaan. Keshishian kuitenkin onnistuu tässä ja hänen kynästään lähteneet hauskan ovelat dialogit onnistuvat varmasti naurattamaan jokaista hyvän huumorin ystävää. Hän näyttää myös, että komedioissakin voi muiden genreiden tapaan olla nerokkaita käsikirjoituksia, eikä aina ole pakko noudattaa samaa kulunutta kaavaa. Toivon todella, ettei Love and Other Disasters jäänyt herran viimeiseksi elokuvaksi.
Hekotin leffan aikana pari kertaa mahani kipeäksi, sen verran hyviä juttuja oli tarjolla. Huumori perustuu tilannekomiikkaan ja hauskoihin dialogeihin. Muista komedioista LaOD poikkeaa erityisesti siinä, ettei sen päähenkilöstä tai sivuhenkilöistä ole yritetty tahallaan tehdä räikeän hauskoja persoonia ja komiikka on siirretty ulkoisesta olemuksesta selvästi enemmän nojaamaan käsikirjoituksen vetovoimaan. Katsoja yritetään temmata ensin mukaan tarinaan ja sitten vasta aletaan hauskuuttamaan ikään kuin kavereiden juttuja kuunnellessa. Uskonkin Hollywood-komediatuotannon hiljalleen kääntyvän tähän “realistisempaan” suuntaan, jonka ainakin itse olen huomannut viihdyttävän paljon paremmin kuin tuollainen ‘Austin Powers/ Mies ja alaston ase/ Mr Bean’- linja.
Brittany Murphy on pääosassaan ilmiömäisen loistelias ja tekee tähän astisen näyttelijän uransa parhaimman roolisuorituksen sympaattisena muotimammana, jolla sattuu olemaan puolisen tusinaa homoystävää. Käheä-ääninen kaunotar tekee kaiken oikein ja lopputulos on nautittavaa. Muuten näyttelijäkaartista ei ole oikeastaan mitään sanottavaa, pettymyksiä ei löytynyt, mutta vastapainona huippusuorituksiakaan en bongannut.
Yhteenvetona voin todeta kokonaisuuden toimivan saumattomasti yhteen ja muodostavan yhden parhaista romanttisista komedioista, joita on tehty. Naiskatsojat saattavat pitää teoksesta mieskatsojia enemmän, koska aiheet liikkuvat naisissa, homoissa ja muodissa, mutta myös ne joita tämänkaltainen huumori koskettaa pieruhuumoria enemmän, pystyvät allekirjoittaneen tapaan nauttimaan teoksesta täysin rinnoin. Ehdottoman suositeltava komediapläjäys kaikille. Nyt vain kipin kapin kauppaan tai vuokraamoon!
