Toimittaja Jonathan Fisher (Reeve) janoaa arvostusta ja sen myötä isoa palkkaa kuin kemppi porkkanaa. Mutta koska kukaan ei anna mokomalle Clark Kentin näköiselle hissukalle kunnon stooria, on hänen vedettävä se omasta aivosta. Niinpä Fisher runoilee jutun nimettömän parittajan elämästä. Jutusta tulee niin uskottava, että henkirikoksesta tuomiota odottava herra Fast Black (Freeman) päätyy käyttämään sitä alibinaan.
Yön ammattilaiset sijoittuu New Yorkin hämärille kaduille ja nuhjuisiin yöpaikkoihin. Siellä nyrkit soivat rusentuvaa ruumista vasten ja ilolinnut lirkuttavat, Kathy Bakerin esittämä Punchy etunenässä. Leffassa yritetään tuoda esiin noiden tienoiden kovempaa puolta, mutta loppujen lopuksi Morgan Freeman tuntuu vastaavan yksinään koko leffan kylmästä ja pahasta puolesta. Vastapuolellaan hänellä on lähinnä tunteja keittimessä seissyttä kahvia, kylmää piirakkaa ja muita arkisia, siedettäviä elementtejä. Tämä ei tarkoita, etteikö Christopher Reeve näyttelisi kelvollisesti nyhveröhköä toimittajaa, tai Baker kivaa huoraa, vika on pääosin muualla. Kun leffa jumittuu laimeaan kaduilla haahuiluun, eikä mitään oikein viedä kunnolla loppuun asti, käteen ei voi jäädä muuta kuin kuppi vanhaa kahvia ja kökköinen piirakka.
Morgan Freemanin tiukasti tulkitsemasta parittajasta huolimatta Yön ammattilaiset jää siis helposti unohdettavien keskivertoleffojen joukkoon. Hän joka etsii rikosviihdettä, katsokoon ennemmin vaikka The Shieldiä (2002-). Yön ammattilaisiin kannattaa turvautua vasta hetkellä, jolloin lonkero maistuu kossua paremmin.
