Vaikka olisi kuinka King-fani, on olemassa ainakin yksi leffa, joka on sitten niin hirveää huttua, ettei uskollisuudestakaan ole enää hyötyä. Haluatteko tietää, mikä se kyseinen hirvitys on? Vastaus on: Kultaiset vuodet!
Ihan vaan helpotukseksi tämä ei perustu mihinkään kirjaan, jotta se voisi tahrata senkin maineen. Se voisi kyllä myös mietityttää, millainen tämä olisi ollut edes kirjana, jos leffa oli tämmöinen… sanoinkuvaamaton tapaus.
Juoni: salaisessa tutkimuslaitoksessa tapahtuu onnettomuus, jossa on kolme uhria, joista kaksi kuolee. Yksi heistä, vanha likinäköinen talonmies Harlan Williams, selviytyy hengissä, mutta hän sai räjähdyksessä ylleen säteilyä, joka saa hänet nuorenamaan. Hallitus kumminkin alkaa kiinnostua hänestä, joten Harlan lähtee maanpakoon vaimonsa Ginan kanssa agentti Terry Spannin avustuksella. Kumminkin heidän perässä on Terryn tuttu agentti Jude Andrews.
Näyttelijätyöstä ja ohjauksesta on vain yksi sana olemassa: surkea. Tehosteetkin ovat toisinaan semmoisia, että aloittelijakin osaisi tehdä niitä. Käsikirjoitus pännii. En voi ymmärtää, miksi juuri Stephen King, jonka suuri fani olen, julkesi töhertämään tämmöisen kässärin?!
Leffa voisi olla muuten minun puolesta ilman minkäälaista tähteä, mutta ainut hyvä asia leffassa, mistä julkean antaa tälle puolikkaan, on leffan alku- ja lopputeksteissä kuuluva David Bowien nimikkobiisi, Golden Years.
Fanit, karttakaa tätä kuin ruttoa!
