Mitä oli ennen kapteeni Kirkiä ja hänen kumppaneitaan Spockia ja Bonesia? Kun mietitään 1960-luvun kulmikkaita ja kökköisiä lavasteita sekä rehevää näyttelemistä, voiko niistä oikeastaan suuremmin taantua? Jollakin tasolla voi, sitä todistaa tämä Star Trek: Voyageriakin tuottaneen Rick Bermanin luoma Enterprise-sarja. Enterprise keskittyy aikaan, jolloin tähtiaikamerkintöjä ei vielä käytetty, vulcanuslaiset yrittivät hillitä ihmiskunnan avaruusintoa ja tähtilaiva Enterprise (NX-01) ei päässyt lähelläkään poimu kasia. Niin, kuten tiedämme, vielä vuonna 2151 moni asia oli toisin.
Tämän tällä haavaa viimeisimmän Star Trek -franchiseen kuuluvan sarjan alkuasetelma on kohtalaisen mielenkiintoinen: ihmisen avaruudenvalloitus on poimumoottorin keksimisen jälkeen lähtenyt aivan uuteen suuntaan. Suippokorvaiset vulcanuslaiset ovat ottaneet ihmiset suojateikseen, mutta se mikä hetken näytti hyödylliseltä suhteelta (Star Trek – ensimmäinen yhteys), onkin Enterprisessä muuttunut hermoja rassaavaksi hyssyttelyksi. Vulcanuslaiset epäilevät, etteivät ihmiset olekaan valmiita avaruuteen. Nuorekkaan uhmakas avaruusmatkailijoiden joukko suuntaa päämääräänsä siitä huolimatta. Ratkaiseva tekijä tähän repäisyyn on mystinen klingoni, jonka plötkähtäminen Amerikan maaperälle antaa ihmisväelle hyvän tekosyyn startata uutuuttaan karhean Enterprisen ensimmäiselle missiolleen.
Nelikautisen sarjan pitkässä pilottiepisodissa Broken Bow tapahtuu tuon riuhtaisun lisäksi toki muutakin; katsojille esitellään sarjan vakiokasti, nössähtävän oloinen mutta raamikas komentaja Archer (Bakula), hänen mukaansa pakolla tuupattu Vulcanin T’Pol (Blalock), yksinkertaisesti ajatteleva konehuoneen Trip (Trinneer), kielinero Hoshi (Park) ja monen muun muassa vielä aasialaistyyppistä hymyä pursuava alientohtori Phlox (Billingsley). Star Trek -mittapuulla melko siedettävän oloista ja monipuolista joukkoa nousee pilotissa uhkaamaan ihan uudenlainen vihollinen. Siinä riittääkin ihmettelemistä. Miksi aikajanalla myöhemmäksi sijoittuvissa Star Trek -sarjoissa ei kyseistä vihollista esiinny edes vilaukselta?
Enterprisen ensimmäinen kausi on käsikirjoituksiltaan keskivertoa menoa. Mielikuvaa korostavat efektit, jotka – huvittavaa kyllä – näyttävät jopa kehnommilta kuin yli kymmenen vuotta ennen Enterpriseä alkaneessa Star Trek: The Next Generationissa. Uudempaa sarjaa vaivaavat juonen mustat aukot, hahmojen pehmeäpäisyys ja tarinat, kuten lomareissua kuvaava Two Days and Two Nights, joilla ei ole mitään merkityksellistä annettavaa. Joidenkin fanien mukaan sarjan huonouden ydin on komentaja Archerin hahmo, joka vaikuttaa isolta pehmolta. Mutta olisiko ensimmäisen tähtireen pääjehu oikeasti kovapintainen taistelija, kuten kapteeni Kirk, vaiko sittenkin kuin joku riviastronautti, joka taputtelee lapsia päälaelle ja katselee tähtiä kirkkain simmuin? Enterprisessä on monta ongelmakohtaa, joista kaikista ei voi syyttää yhtä fiktiivistä hahmoa.
Hei kamoon, pitääkö näiden pällien ihan oikeasti ryystää juomansa posliinikupeista keskellä avaruutta? Ja pitääkö niiden tosiaan syödämussuttaa puolet siitä ajasta, kun katsojalle voisi näyttää jotain kiinnostavampaakin? Tai pitääkö tällaisten sarjojen pahisten ihan oikeasti aina viitata USA:n vihollisiin?
Näyttelijäpuolen valinnoissa sarjan tekijät ovat onnistuneet. Aikahyppymies Scott Bakula sopii rooliinsa, vaikka pikaisella vilkaisulla voisikin väittää muuta. Bakulan Aikahyppy-menneisyyttä myös hyödynnetään sarjassa mm. juonitasolla.
John Billingsleyn käyttö tohtori Phloxina jää ainakin Enterprisen ensimmäisellä kaudella ontuvaksi. Siihen lienee syynä pääasiassa se, että alkuperäisestä Star Trekistä poiketen tekijät ovat halunneet nostaa sarjansa keskeisimmiksi henkilöiksi kolmikon, johon ei kuulu tohtoria. Archerin rinnalle tuossa kolmikossa nousevat Leonard Nimoyn Spockin täydellinen naispuolinen vastine T’Pol ja Connor Trinneerin deforestmaisesti ylinäyttelemä Trip.
Sarjan tekijät ovat pyrkineet luomaan NX-01:n näyttämään ulkoisesti muilta Enterprise-aluksilta, mutta sisältä ison ja modernin sukellusaluksen näköisen kulkuvälineen. Sen värimaailma on yhtä ihmistensä puvustuksen kanssa – sinertävä. Puvustuksessa on lähdetty haalarilinjalle, mikä luo realistisempaa fiilistä kuin Star Trekissä usein nähdyt pyjamaunivormut. Samalla tosin tuntuu, että tekijät ovat astuneet aiempia sarjoja mielikuvituksettomammalle tasolle.
Ensimmäisen kauden perusteella Enterprise ei ole huono tieteissarja, mutta ei myöskään überhuippu. Ulkoisesti sarja uudistaa Star Trek -tyyliä ihan sarjan alkutunnarin rokkirämpytyksestä alkaen, mutta sisältä Enterprisen ensimmäiset 26 osaa ovat… pahimmillaan jopa puisevia.
Sarjan DVD-boksiin sisältyy episodien lisäksi poistettuja kohtauksia ja haastattelumateriaalia, jossa päät puhuvat, mutta eivät sentään pitkästi. Boksissa on tekstitys vain englanniksi.
