Niin tuttua ja kliseistä puuroa, jossa mauttomat ja huonosti kerrotut vitsit seuraavat toisiaan.

17.7.2007 15:09

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Lady Killers
Valmistusvuosi:2003
Pituus:82 min

Pilailulehden National Lampoon nimellä on markkinoitu vaikka mitä tuotteita radio-ohjelmista elokuviin. National Lampoon’s -nimikkeellä on myyty komediafilmejä jo 1970-luvun lopulta ja sarja sen kuin jatkuu. Nimikkeen alta löytyy sellaisiakin hienoja teoksia kuin Delta-jengi, Ladattu ase 1 ja Vacation-filmit, jotka kuuluvat selvästi komedioiden kermaan. Muutaman mainiomman tekeleen rinnalle mahtuu tässäkin elokuvasarjassa hirmuinen määrä sontaa, jota edustaa vuonna 2003 valmistunut Mummonkaatajat. Jo suomennoksestakin voi päätellä, että vain täysi idioottihan tällaista katselee, mutta tämä idiootti ei voinut vastustaa kiusausta.

Kyseessä on ns. lurjuskomedia, jossa viekkaat huijarit huijaavat toisiaan tietämättä toistensa aikeita. Pääosassa ovat isojen poikien leikkejä (Disneyn 90-luvulla pyörinyt perhesarja) aikoinaan leikkinyt Will Friedle ja pienessä osassa American Pie -leffoissa vilahtanut Chris Owen maailman huonoimpana rosvokaksikkona. Friedle on 90-luvun hetkellisen suosion jälkeen kadonnut pääasiassa piirroselokuvien maailmaan, mikä on ihan hyvä ratkaisu, jos näyttelijäntaitoja ei riitä tämän enempää. Chris Owenia tullaan varmasti mainostamaan aina American Pien maineella, jos hänen isommat roolinsa tulevat aina olemaan samanlaatuisissa projekteissa. Louise Lasser ja Renée Taylor näyttelevät ikääntyneitä siskoksia, joita nuoret huijarit yrittävät vikitellä pahat mielessä, mutta kukaan ei tiedä kenellä on pahemmat ajatukset. Lasser ja Taylor ovat rooleissaan ihan päteviä ja hauskoja, nauttivat selvästi tekemästään. Se ei kuitenkaan muuten hyvin onnetonta leffaa pelasta.

Mukana on muutama ihan hauska juttu ja onnistunut oivallus, mutta käsis on muuten niin tuttua ja kliseistä puuroa, jossa mauttomat ja huonosti kerrotut vitsit seuraavat toisiaan laiskalla sarjatulituksella. Ohjaaja-käsikirjoittaja Gary Preisler on selvästi amatööri, joka on saanut ohjauksensa näyttämään hutaisten väsätyltä jätteeltä. Jos olisin täysin huumorintajuton persoona, niin voisin tykittää jopa minimipojot. Leffassa on onneksi mukana mieletön määrä hyvännäköisiä tyttöjä heilumassa taustalla parissa kohtauksessa ja kestoa löytyy siedettävän vähän. Visuaalinen ilme on limaisuudessaan aika vastenmielinen. En suosittele.

Arvosteltu: 17.07.2007

Lisää luettavaa