Viime vuonna kuollut Stephen Hawking eittämättä oli hieno mies. Luonnollisesti itse en ole häntä henkilökohtaisesti tavannut, toisen käden tiedon perusteella uskallan kuitenkin väittää miehen olleen ihmiskunnalle merkittävämpi hahmo kuin sinä, minä ja naapurin Juoppo-Janne yhteensä eikä ollenkaan pöllömpi herrasmies persoonaltaankaan. Siinä tuppaa usein käymään niin, että henkilön kuollessa hänet nostetaan välittömästi korkealle jalustalle ihmisen ikävämmät puolet täysin unohtaen. Varmaan Juoppo-Jannenkin vaimonhakkailut sekä kanssaihmisilleen suorittama jatkuva päänaukoilu saataisiin näyttämään viehkona omalaatuisuutena ja kiihkeytenä vuorovaikuttaa muiden ihmisten kanssa. Oli miten oli, Stephen Hawking oli sen verran merkittävä kulttuurihistoriallinen hahmo, että hänen edesottamuksistaan on tehty useampikin filmi. Esittelen seuraavaksi yhden niistä enkä ollenkaan pöllömpää sellaista.
Kaikkien* suosikin BBC:n tuottama Hawking keskittyy tieteen uranuurtajan nuoruusvuosiin eli siihen ajanjaksoon, kun Hawking vielä pyöri yliopiston kampuksella opiskelijana, sai ALS diagnoosinsa sekä löysi ensimmäisen vaimonsa. Erinomainen ratkaisu rajoittaa näkökulmaa näinkin radikaalisti, sillä välittömästi riski yrittää esittää liian laajoja kokonaisuuksia nimihenkilön elämästä vältetään ja vähempään määrään yksittäisiä asioita kyetään keskittymään tarvittavalla pieteetillä. Uransa aivan alussa ollut Benedict Cumberbatch paneutuu hiljalleen halvaantuvan Hawkingin rooliin monitahoisesti. Kompleksinen tieteellinen puhe on hallussa, samoin kohteen maneerit että persoona. Suoritus keikkuu sikälikin erinomaisen puolella ettei päähenkilön vaiheita katsellessa tullut kertaakaan falskia oloa. Ei edes pahimman rakkaussöpöstelyn aikana tahi hänen taistellessaan hiljalleen rapautuvan kävelykykynsä kanssa. Toisin sanoen roolisuoritus siis tuntui äärimmäisen aidolta. (*virhemarginaalilla 100)
Sivurooleista lämpenin erityisesti Adam Godleyn esiintymiselle Hawkingin isänä. Huoli omasta pojasta sekä hänen selviytymisestään tuli aidosti iholle. Ketään varsinaisesti kehnoa osallistujaa en castista kykene poimimaan, tosin vastaanjurnaajaprofessoreissa ei alunperinkään ollut oikein mieltä, vaikka historiassa noinkin oikeasti kävi. Ohut vänkääjä ei silti kyennyt kuin hentoisesti kismittämään. Kuten jo edellä totesin, katsaus tiettyyn ajanjaksoon kohteen elämässä oli oivallinen ratkaisu keston sekä paneutumisen kannalta. Nämä tärkeimmät osa-alueet eli l’amour, science ja ALS saavat jokainen tarpeeksi hengitystilaa eikä yksikään niistä dominoinut toista dominatrix tyyliin. Pohjatietojeni sekä ankaran Wikipediatyön perusteella tosiasioissa pysytellään pitkälti oikeilla kaistoilla, joten päiväsakoilta välttyköön BBC tällä kertaa. Kuvausteknisesti teos ei onneksi näytä teeveemäisyyttään kirkuvasti, kontrastit sun muut ovat tällä kertaa kohdillaan. The Crown sarjaa useamman jakson kipparoinut peruspätevä Philip Martin saattoi myötävaikuttaa asiaan vahvasti ohjaajan pallilta käsin.
Kolme ja puoli pistettä Rohkelikolle! Eikun siis Hawkingille. Hyvä elokuva kaikin puolin, informatiivinen viihdyttävyyttä unohtamatta. Jopa oudohko sivujuoni näennäisen erillisine tutkijoineen haastattelutilanteessa yhtyy päätarinaan mehevällä tavalla. Cumberbatch osoitti välittömästi osaavansa hypätä suuruuksien nahkoihin, myöhemminhän esimerkiksi Alan Turingin roolissa miekkonen on myös häikäissyt. En tiedä miten paljon tämä teos toistaa samaa tematiikkaa kuin vuoden 2014 palkittu pätkä, sitä en nimittäin ole nähnyt, mutta uskoisin ettei laatueroa suuremmin ole ellei sitten kaipaa huikeita settejä yhdistettynä runsaampaan romanttiseen mutinaan (trailerin perusteella). Kelpo elokuva kelpo miehestä, etsi pikimmiten käsiisi ja inspiroidu tieteestä. Törkeää ettei tämä teos edes ollut leffatykissä ennen kuin sen tänne lisäsin.
