Vanhoja kunnon B-luokan elokuvia ja eksploitaatioleffoja ihaillen on kasaan väsätty jenkkitoiminta Bitch Slap. Nimensä mukaisesti tarjolla on tuutin täydeltä tyttöenergiaa ja kissatappeluita; hienoilla autoilla, raamikkailla aseilla ja räjähtävillä toimintakohtauksilla varusteltuna. Kukkahattutädeille puhtaasti seksistinen elokuvaote voi olla liikaa ja naiskatsojat saanevat varmasti päähenkilökaartin rintavarustuksesta tarpeekseen ennen kuin tekele pääsee edes kunnolla vauhtiinsa. Kyseessä on siis lähes täysin miehille suunnattu, taiteellisella otteella väsätty toimintaelokuva, josta ei naiskauneutta ja vilauttelua puutu.
Elokuvan miljöö sijoittuu kauniille Pohjois-Amerikan tasankoalueelle, jossa aurinko kuultaa hiekan kilmaltelevaksi kivipelloksi, kaktusten kaunistamassa luontonäkymässä. Tyhjyyden keskellä kolme naispaholaista Trixie (Voth), Hel (Cummings) ja Camero (Olivo) ovat suorittamassa charlienenkelitmaista tehtäväänsä, sillä erolla, että nämä tytöt eivät ole mitään kouluagentteja, vaan otteiltaan karskeja ja häikäilemättömiä narttuja. Moni saattaa ensiminuuteilla saada käsityksen, että juoni on vain pieni sivuseikka kaiken tämän mättämisen ja tissien esittelyn ohella, mutta takaan leffan vievän sinut mukanaan myös asiallisesti väkerretyn tarinan kaappaamana.
Mitään vakavastiotettavaa toimintaelokuvaa tästä ei ole edes yritetty tehdä, vaan hidastusotoilla – niin naisten rintojen hölskymisestä kuin luotisateestakin – homma vedetään tahallaan överiksi, ja myönnettävä on näiden ottojen toimineen juuri täydellisesti. Elokuva etenee piristävästi nopeilla takautumilla ja hiljalleen tarina alkaa käymään mielenkiintoiseksi – jopa intensiiviseksi. Alun tissi-iloittelun ylipääsemisen jälkeen toiminta alkaa puhua tylyä kieltään ja pian allekirjoittanut huomasi puristavansa penkin käsinojasta kiinni, kannustaen tiiviisti suosikkimuijaansa kissatappeluiden keskellä, toivoen että hän jotenkin selviytyisi tulevaan kohtaukseen. Tällainen reaktio todella yllätti minut täysin, sillä en edes pidä toimintaelokuvista, mutta Bitch Slap tempaisi takuuvarmasti mukaansa. Muutenkin leffa on hienoisesti sincitymäisellä otteella kasattu puolitoistatuntinen. Ei mitään jokapäiväistä tissitoimintaa. Erilaista.
Adrenaliinin virratessa täytyy muistaa kiittää ohjaaja Rick Jacobsonia tästä erilaisesta toimintakokemuksesta. Ennen kaveri on keskittynyt lähinnä varmanpäältä pelaamiseeen TV-sarjoissa, kuten Baywatch, Zena ja Hercules, mutta nyt kaveri irroittelee oikein kunnolla, ja todellakin pidin näkemästäni. Käsikirjoituksen Jacobson on väsännyt yhdessä Eric Gruendemann’n kanssa, joka taustatsekkauksen perusteella on myös tuttu mies Zenan ja Herculeksen takaa.
Pääroolien vetäjiä ei voi ainakaan heidän näyttelijänlahjojensa perusteella alkaa hehkuttamaan ja paljon puutteita mallityttösten esiintymisessä vielä on. Tappelukohtauksista paistaa läpi kuinka prinsessoja näyttelijäneidot oikeasti ovat, mutta se on oikeastaan vain hauskaa ja yrityksestä homma ei jää kiinni. Parhaiten mieleen jäi superseksikäs kolmen kansalaisuuden (Yhdysvallat, Kanada ja Italia) omaava näyttelijä-laulajatar America Olivo, joka pistää parastaan badass-roolissaan ja hulvattomat aggressiokohtaukset tuovat väriä koko elokuvaan. Kuvankaunis kanadalaismalli Julia Voth ja enemmänkin näyttelykokemusta omaava Erin Cummings vetävät roolinsa asiallisesti, eikä suurempaa valittamista jää.
Suosittelen lämpimästi lähtemään äijäporukalla tsekkaamaan tämä teos ihan elokuvateatterissa asti, tai vaihtoehtoisesti muutaman oluen äärellä kotisohvalla tunnelma voi käydä vieläkin paremmaksi. PS. Bitch Slap on terästetty lesboseksikohtauksella ja välittömällä väkivallalla, verta ja ruumiita unohtamatta.
