Kuinka huono elokuva voi olla? Se on kysymys mihin on vaikea vastata, mutta tiettyjä piirteitä voidaan tunnistaa huonosta elokuvasta. Ensimmäiseksi siinä on surkea käsikirjoitus täynnä kliseitä, epäjohdonmukaisuuksia ja latteaa dialogia. Toiseksi siinä on surkeat näyttelijänsuoritukset joiden syy on ammattitaidon puute tai piittaamattomuus työn laadusta. Tai sitten molemmat. Kolmanneksi se käyttää tarpeetonta voice-overia. Neljänneksi siinä on surkea tekninen toteutus. Viidenneksi tehosteet, kuvaus, äänitys ja valaisu eivät pelaa ja leikkaus on tökkivää. The Abomination on kaikkea tuota ja lisää yhtälöön tarpeettoman kehnot ja lukuisat gore-efektit. Kengännauhabudjetilla ei ole saatu hyvää aikaan tällä kertaa.
Elokuva käynnistyy käytännössä yhteenvedolla sisällöstään ja jp se lyhyt inrontapainen saa katsojan oksentamaan toteutuksen heikkoa tasoa – ei gore-efektien kuvottavuutta. Varsinaisessa tarinassa kuitenkin ulos yskitty lihaköntti saa miehen (Scott Davis) aloittamaan tappamisputken ruokkiakseen moista olentoa ja useiden ruumiiden jälkeen pääsee itsekin otuksen vatsan sisäpuolta katsomaan. Tarina kerrotaan isolla määrällä huonolla maulla toteutettua lahtaamista, silpomista, teurasjätteillä läträämistä ja jonkinlaisella tarinantyngällä, mitä on kylläkin vaikea pureksia, niellä tai sulattaa. Jopa oksentaminen tulee tarpeettoman vaikeaksi, sillä abysmaalisen infernaalisen huonoutensa vuoksi The Abomination jää mieleen. Et voi unohtaa sitä!
Näyttelijätyöstä on yhteenveto sanottu, mutta erittely ei ole mahdollista kaiken ollessa tavattoman surkeaa, surkeampaa ja surkeinta. On mahdotonta sanoa mikä on se huonoin suoritus kaiken ollessa äärimmäisen huonoa. Salanimen Max Raven takana piilotteleva ohjaaja McCormick ei todellakaan ole kelvollinen ohjaamaan ja tarinassa ei ole järjen häivääkään ja hän tietysti on senkin kirjoittanut, vaikka oppikirjoista saatavat perusasiat ovat tiedossa. Visuaalisen kerronnan lisäksi on mukana vielä alleviivaava voice-over ja epäonnistuu molemmissa katastrofaalisesti. Epäpätevyys huokuu tästä elokuvatuksesta. [I]Nomen est omen[/I] latinaksi sanoen ja The Abomination on todellakin nimensä veroinen tekele. Jopa veri on tyritty – se on liian vaaleanpunaista.
Ainoa tapa jolla tämän elokuvataiteen merkkiteoksen voi katsella on jätesäkki oksentamista varten ja ainakin puolen promillen humalatila. Vähempää ei voi suositella ja oksentaminen ei johdu tehosteista – se johtuu kokonaisuudesta joka iskee tämän elokuvan niin huonoksi elokuvaksi että se yksinkertaisesti on äärimmäisen huono. Mitään pelastavaa tekijää ei ole mukana edes WTF/MV?-osuudella. Visuaalinen katmeus estää muut hämäykset.
