Hän oli kulttuuri-ikoni, sissisodan käytännön toteuttaja ja teoreetikko, lääkäri ja vallankumouksen ulkomaalainen. Kyseessä on argentiinalainen lääkäri Ernesto ‘Che’ Guevara (Benicio Del Toro), jonka elämän dramaattisia vaiheita Steven Soderbergh seuraa paitsi ohjaajana myös kuvaajana. Benicio Del Toro on paitsi pääroolissa myös tuottaja ja vaikka Peter Buchman vastaa sovituksesta on pohjana itse ‘Chen’ muistelmat Kuuban vallankumouksesta. Tietty autenttisuus ja itsekehu on siis odotettavissa, sillä ‘Che’ on lahjomaton ja ankara komendantti.
Kuuban vallankumouksen aikana ‘Che’ kuljeksii ympäriinsä parrakkaiden sissien kanssa. Hän neuvottelee Fidel (Demián Bichir) ja Raúl Castron (Rodrigo Santoro) kanssa eri asioista, taistelee, järjestelee käytännön toimintaa ja muutenkin on hurjana. Välissä Soderbergh rakentaa siltaa tulevaisuuteen missä ‘Che’ on Kuuban edustajana YK:ssa ja on hurjana. Hienovaraisilla kuvakerronnan keinoilla Soderbergh kuitenkin osoittaa ‘Chen’ kylmäluonteiseksi ja ulkopuoliseksi. Sama epädramaattisen lattea ilme on koko elokuvan ilme ja edes hurjat tulitaistelut eivät innosta väkivallan kuvalliseen kaunisteluun.
Elokuvan nimi kertoo kenestä on kyse ja jopa kansainvälisesti merkittävämpi Fidel Castro on pelkkä sivuhahmo kokonaisuudessa. Henkilödraaman ohuus ei kuitenkaan haittaa, sillä Benicio Del Toro on lyhyesti sanoen ylittämätön. Yhdennäköisyys ‘Chen’ kanssa on erinomainen, espanja sujuu mainiosti ja lisäksi hänen hiljaisen magneettinen suorituksensa tuo esille Guevaran kiistattoman karisman.
Tietty dokumentaarisuus luo tasaisen, epädramaattisen kuvan myytistä, mutta hienovaraisilla keinoilla syntyy myös ulkopuolinen. Elämänkertaelokuvien tyylillinen antiteesi jonka apuna on loistava näyttelijä.
