Nimihirviön takaa paljastuukin varsin mukava viihdepläjäys, joka tuottaa hyvän mielen.

17.5.2005 20:30

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Harold & Kumar Go to White Castle
Valmistusvuosi:2004
Pituus:83 min

Idioottikaksikoista kertovia komedioita on tullut vastaan enemmän kuin tarpeeksi, mutta Harold & Kumar -täydellisen hampurilaisen metsästys on typerästä nimestään huolimatta poikkeus tässä lajityypissä. Sen letkeä tunnelma, tutut mutta kuitenkin hyvät oivallukset ja aivoja rasittamaton meno saavat katsojan viihtymään 83 minuutin ajaksi. Vaikka elokuvan ohjaajana toimiikin Danny Leiner, joka ohjasi aikoinaan typerän tusinakomedian Dude, Where’s My Car? ja lajityyppi on sitä samaa idioottimeininkiä, niin kyseessä on todella hyvä naurupaketti. Leffassa kaikki on hoidettu tyylikkäämmin, kuin tuossa typerässä “auton etsintä” -seikkailussa.

Harold (John Cho) on luuseri, joka työskentelee konttorirottana eräässä sijoituspankissa. Pomo lähtee naistenkaatoreissulle ja antaa Haroldille omat työnsä. Tämä viikonloppu piti kulua pilven pössyttelyn merkeissä, mutta suunnitelmat taitavatkin tämän myötä vaihtua. Haroldin kämppäkaveri Kumar (Kal Penn) on puolestaan lahjakas lääkärin alku, mutta yliopistojen haastattelutilaisuudessa hän kuitenkin töppii, että hänen ei missään nimessä pidä kasvaa aikuiseksi ja rupea opiskelemaan. Samalla jatkuu myös lääkäri-isin antama viikkoraha. Nämä kaverit istuvat sohvan ääreen katselemaan TV:tä ja sitten sytyttää erään mainoksen ansiosta. Heidän on pakko lähteä etsimään lähintä White Castlea, jumalaista hampurilaispaikkaa.

Siitä alkaa jonkinlainen road movie, jonka aikana sattuu ja tapahtuu. Välillä tarinaa on maustettu satiirisilla kohtauksilla, mutta pääasiassa meno on aikamoista ääliötouhua, joka kuitenkin tarjoaa monet hyvät naurut. American Pie -leffoissa vilahtanut John Cho ja esim. Van the Man -pläjäyksessä meitä huvittanut Kal Penn ovat nyt päässeet elokuvan pääosiin ja sopivat hyvin parivaljakoksi. He ovat varsin luontevia rooleissaan. Plussaa tulee myös siitä, että Harold ja Kumar eivät ole mitään tavallisia aivokääpiöitä, vaan luuserin leimoista huolimatta heillä on myös älynlahjoja. Muut näyttelijät saavat vähemmän tilaa, mutta erikoismaininnan ansaitsee Neil Patrick Harris, joka vierailee elokuvassa omana itsenään, ja hänellä on tärkeä osa elokuvan tapahtumissa.

Harold & Kumar – täydellisen hampurilaisen metsästys -nimihirviön takaa paljastuukin varsin mukava viihdepläjäys, joka tuottaa hyvän mielen. Tällaisten elokuvien ystävät saavat varmasti irti monet naurut. Alapäähuumoria ja muuta sellaista on havaittavissa, eikä koko ajan olla edes hyvän maun puolella, mutta siitä huolimatta Haroldin ja Kumarin seikkailut on koottu varsin tyylikkääksi paketiksi. Jos etsii hyvää huumoripläjäystä, niin tässä olisi yksi sopiva vaihtoehto. Tyypillisyydestään huolimatta leffa sisältää jotain tuoretta, mikä tekee tästä tavallista paremman elokuvan.

Arvosteltu: 17.05.2005

Lisää luettavaa