Ohjaaja veteraani William Friedkin on pitänyt muutaman vuoden ajan pientä taukoa elokuvien teosta, mutta nyt Manaajan ja Elää ja Kuolla LA:ssa kaltaiset mestariteokset luotsannut ohjaajamestari tekeekin hienon paluun erinomaisella Killer Joe elokuvalla. Killer Joe perustuu Tracy Lettsin kirjoittamaan näytelmään, aivan kuten William Friedkinin edellinen elokuva motellihuoneeseen sijoittuva trilleri Bug. Yhdysvalloissa korkeimman NC-17 ikärajan saanut Killer Joe esitettiin ensimmäisen kerran Venetsian filmifestifaaleilla viime vuoden Syyskuussa ja rajatun ensi-illan Killer Joe sai tämän vuoden Elokuussa. Saatiinhan kyseinen elokuva myös suomeenkin teatterilevitykseen.
Rähjäisellä asuntovaunu-alueella majaileva Chris Smith (Hirsch) on huumeita välittävä diileri, joka on jäänyt hieman velkaa isoimmille roistoille ja pian Chrisin henki on vaakalaudalla päätyä multiin. Chris päättää kokeilla erikoista ideaa ja palkkaa paikallisen poliisin Joe Cooperin (McConaughey) murhaamaan juopon äitinsä vakuutusrahojen toivossa, mutta pian apajille änkeää enemmänkin porukkaa mukaan. Chrisin isä Ansel (Church), tämän uusi vaimo Sharla (Gershon) ja Chrisin sisko Dottie (Temple). Joe Cooper haluaa Chrisin siskon Dottien pantiksi takaisinmaksun ajaksi, mutta kukaan ei aavista minkälaiseen liemeen ovat hiljalleen joutumassa.
Killer Joe on sysimustalla huumorilla höystetty loistava rikostrilleri, joka näyttää, että William Friedkinillä on vielä taitoa jäljellä kuvata näinkin yksinkertaisesta ideasta erinomainen ja sopivan häiriintynyt elokuva. Siinä missä Friedkinin edellinen elokuva Bug sijoittui suurimman osan-ajaksi yhteen motellihuoneeseen, niin Killer Joen herkullisimmat hetket koetaan myös melko pienessä tilassa rähjäisessä asuntoautossa. Hahmot kuvataan poikkeuksellisen alentavalla tavalla pelkiksi takakylän junteiksi, jotka tuntuvat koko ajan häviävän elämässään jotain ja toivoa paremmasta huomisesta ei hirveästi edes ehditä toivoa.
Tracy Lettsin kynäilemästä näytelmästä William Friedkin on työstänyt ajoittain hyvinkin sadististia kohtauksia sisältävän, mutta välillä sangen kipeää huumoria sisältävän rikostrillerin. Välillä tuntuu kuin Killer Joe:ssa olisi yhdistetty David Lynchin Blue Velvet ja Coenin veljesten Menetetty Maa & Fargo omaperäisellä tavalla keskenään. Kuten Friedkinin aijemmissakin elokuvassa niin väkivaltaa ja karua meininkiä ei Killer Joe:ssa säästellä yhtään. Friedkin pistää niin miehet ja naiset huonoon kuntoon välillä yllättävän rankasti, mutta kertakaan Killer Joe ei jää paikalleen näyttämään satuttamista, mutta kuvasto kertoo kaiken oleellisen. Loppuhuipennus on yksi viime vuosien rohkeimmista. Velkakriisiä pakoilevan nuorukaisen tarina kuvaa välillä myös huvittavasti kuka kusettaa ja ketä.
Matthew McConaughey nähdään täysin päinvastaisessa roolissa missä mies on yleensä totuttu näkemään ja tekee samalla uransa parhaimpiin lukeutuvan roolityön täysin arvaamattomana Joe Cooperina. Joe Cooper on Hiljaisella murteella puhuva ylimielinen sosiopaatti, joka tykkää pilkata ja alistaa ihmisiä oman mielensä mukaan.
Emile Hirsch komppaa myös hyvin tukalaan tilanteeseen joutuvana Chris Smithinä. Thomas Haden Church tuo tarinaan ripauksen lämpöä hyvää tarkoittavan Chrisin isän roolissa. Wachowskin sisarusten hienosta trilleristä Bound muistettava Gina Gershon sekoittaa soppaa mainiosti miehensä ja tämän pojan velkakriisiin sekaantuvana Sharlana. Juno Temple tekee yllättävänkin rohkean ja varsin toimivan roolityön Chrisin sisarena. Monesti hieman ikävänä hahmona sivurooleissa heilunut Marc Macaulay pärjää myös toimivasti Chrisin perässä olevana rikollisena.
Kokonaisuutena Killer Joe on yhtä aikaa raadollisen rankka ja hirtehisen hauska velkakriisisotku. Nimikkohahmon takaa paljastuu härski ja puistattava, mutta samalla vangitseva elokuvakokemus.
