Ajattelin hankkia intohimoisena DVD-keikkataltiointien keräilijänä hyllyyni myös Bon Jovia. Bändin vuosien varrella syntyneisiin klassikoihin liittyy roppakaupalla hyviä nuoruusmuistoja. Varsinkin ensimmäisten levyjen biisit kolahtavat, oikeastaan New Jerseyhen saakka. Sen jälkeen tuli kasvettua ulos tästä bändistä, ehkä vähän raskaampaan suuntaan. Aina se alkaa kumminkin jalka väkisinkin vipattamaan kun Bon Jovia jostain tuutista pukkaa ja pukkaahan sitä. Nyt kun tässä 2004 -valmistuneessa pläjäyksessä riittää vanhojakin biisejä ja voi tarkastaa bändin nykykynnon, niin mikäpä ettei.
Okei, en siis tiennyt tämän pläjäyksen sisällöstä oikeastaan mitään, hyvä niin. Kyseessä on varsin ovelasti uudelleen sovitettuja biisejä. Bändillä on tosiaan roppakaupalla hienoja biisejä, joten miksi tehdä koko ajan lisää, sovittaa vaihteeksi vanhaa uudelleen. Jos pitää bändin muotovaahtorokista sen energisyyden takia niin tästä kokonaisuudesta ei välttämättä kuitenkaan pidä. Biisit on purettu kokonaan ja mietitty homma ihan uudelta pohjalta. Tuloksena on nippu hitaita akustispohjaisia lauluja, joissa pääsee fiilistelemään ihan olan takaa. Kun biisi pitäisi räjähtää kertosäkeeseen niin tuleekin suvantovaihe. Jon Bon Jovi vetää äänensä matalalle silloin kun pitäisi laulaa korkealta ja kovaa. Biisit ovat kokeneet pieniä muutoksia myös sointukuluissa.
Sovituspuoli on varsin mielenkiintoinen ja oikeastaan tässä ei voi puhua hardrockista ollenkaan. Jos ei tiedä taustoja tai ole kuullut biisejä niin ei todellakaan osaisi ajatella että biisit ovat alunperin “rokkirenkutuksia”. Itseäni tämä uusi sovituspuoli kiehtoo musiikin harrastajana ja olin enemmän otettu kuin pettynyt. Biiseistä löytää todellakin ihan eri ulottuvuuksia näin ja kun biisintekijät on ne itse sovittaneet näkemystensä mukaan niin hyvä. Nykyäänhän musiikissa sovitellaan uusiksi melko paljon kun esim. joku artisti samplaa riffin sieltä ja toisen täältä ja puhuu päälle. Tuollainen se vasta kamalaa onkin.
Extralevyllä Jon Bon Jovi antaa täyden tunnustuksen Richie Samboralle, kutsuen This Left Feel Right -levyä Richien levyksi. Syy tähän on se että nämä sovitukselliset ajatukset ovat juuri Richien päästä peräisin. Mies soittaa myös mitä ihmeellisimpiä akustisia soittimia ja niitä kuullaan myös tässä kokonaisuudessa. Onhan tässä kieltämättä nähtävissä kapinallisen rock-musan ajautuminen erilaiseen muottiin. Suomessa tämän tyyppistä fiilistelymusaa ei pahemmiin edes tehdä ja sapluuna voi tuntua vähän vieraalta. Sami Saari tulee suomalaisena nimenä mieleen, joka on taidoiltaan ja sovituksiltaan jotain tämän tyyppistä meininkiä livenä. Siis sen vähän mitä olen häntä nähnyt eri yhteyksissä. Bon Jovin soittajille kertyy lisää vuosia ja niin myös yleisölle. Soittajat pääsevät näyttämään paremmin vuosien varrella kehittynyttä soittotaitoaan sekä vanhentunut yleisö saa uudestaan biiseistä kiinni, jolloin ne istuu ehkä paremmin tämän päivän elämään. Kyseessä ei ole enää niin nostalgista meininkiä ja nuoruusmuisteloita.
Kuten Jon Bon Jovi haastattelussa kiteyttää niin tällaiseen touhuun sisältyy myös riskejä, ettei ihmiset pidäkkään uudestaan sovitetuista biiseistä ja tavallaan hetkittäisestä näinkin radikaalista tyylivaihdoksesta. Kyllä keski-ikää lähentelevät naiset ja pariskunnat näyttää viihtyvän ainakin Atlantic Cityn hotelli-kylpylässä. Se onkin mielenkiintoista että mitä bändi touhuilee tästä edespäin. Tuleeko bändistä vielä Elviksen malliin joku päivä Las Vegasin kestoviihdyttäjä. Tuollainen ajatus huvittaa, mutta tämän nähtyään ei sekään tunnu ihan mahdottomalta ajatukselta. Se ei tosiaankaan ole enää kovin Rock.
Äänipuoli DVD:llä toimii loistavasti, ainakin jos omaa DTS-järjestelmän, sillä tämä ääniformaatti löytyy ja sillä itsellä tuli pläjäys kuunneltua. Kuva on niinikään loistavaa laatua. 16:9 anamorfinen kuva eli tarkin mahdollinen ja se täyttää siis kokonaan laajakuvatöllön ruudun. 4:3 kuvasuhteella saa katsella anorektikko-soittajia. Suosittelen tutustumaan, mutta vain silloin jos mielestäsi biisien sovitukset eivät ole kiveen hakattuja. Jos et halua uusia näkökulmia niin jätä väliin.
[B]Biisilista[/B] (setin kesto 108 minuuttia):
Love for sale, You give love a bad name, Wanted dead or alive, Livin’ on a prayer, It’s my life, Misunderstood, Lay your hands on me, Someday I’ll be saturday night, Last man standing, Sylvia’s mother, Everyday, Bad medicine, Bed of roses, Born to be my baby, Keep the faith, Joey, Thief of hearts, I’ll be there for you, Always, Blood on blood
