Ennen vanhaan sentään rosvot olivat omalla tavallaan rehtejä, eivätkä kaikki lainvalvojat kantaneet edes asetta. Nykyajan ihmiset ovat turmeltuneita, trokaavat huumeita ja listivät toisiaan surutta. Tätä ihmettelee Ed Tom Bell, vanha sheriffi jonka käsiin päätyy helvetillinen sekasotku kun meksikolaisten huumediili menee pieleen ja sen seurauksena alkaa syntyä raatoja siellä sun täällä. Llewellyn Moss on sellainen mukatyypillinen etelän jokamies, joka mieluummin käy salametsällä kuin töissä. Vaikkei Llewellyn sitä aina oikein osaa näyttää, rakastaa hän vaimoaan.
Päivänä muutamana metsällä ollessaan Moss löytää pinon kalmoja, pirusti huumeita ja pari miltsiä pätäkkää. Sen kummemmin funtsimatta Moss ottaa fyrkat mukaansa ja siitäpä se kierre sitten lähtee. Rahojen perässä on nimittäin useampikin taho, meksikolaiset gangsterit, amerikkalaiset huumeiden ostajat sekä edellisiin jonkinlaisessa työsuhteessa oleva palkkatappaja Anton Chigurh joka ilmeisesti ei aio palauttaa rahoja niiden omistajalle.
Onhan näitä kriminaaleja nähty, mutta pahaksi onneksi Senor Chigurh tuntuu olevan vailla omaatuntoa ja mies jyrää kohti päämääräänsä mistään välittämättä saaden ehkä pientä nautintoa tekemistään tapoista.
Kuten aina, Coen- leffassa roolimiehitys on todella tarkkaan harkittu ja nappiin tehty. Jos tämä olisi tyypillinen Hollywood-leffa, rooleissa olisivat ihan toiset tyypit, ihan vaan sen takia että joku sattuu olemaan sillä hetkellä “hot” tai tuottajien mielestä houkuttelee massat leffan ääreen. Bardem tekee armottomasta, kummallisia periaatteitaan noudattavasta Chigurhista yhden näkemistäni huikeimmista pahiksista. Erikoisella murtovälineellä varustautunut häiskä on oikeasti aika pelottava jätkä. Tommy Lee Jones istuu ajan ohittaman sheriffi Bellin buutseihin yhtä hienosti. Ed Tom- parka haikailee vanhoja aikoja ja on välillä ihan pihalla. Josh Brolin oli ennestään jotensakin etäisesti tuttu nimi, mutta eiköhän miehestä kuulla lähiaikoina paljonkin lisää.
Pitkästä aikaa hienoa nähdä Joelilta ja Ethanilta ei-komedia ja tämä pätkä todellakin näyttää että äijillä on taito käsissään luodessaan draaman kaarta ja lisätessään jännitystä. No Country For Old Men on kaiken ylistyksen ja palkintojensa arvoinen.
