Olen varmaan jo aiemmin tehnyt tarpeeksi selväksi mielipiteeni koko siitä pahuksen yhdeksänkymmentäluvun post-apokalyptisen pimeyden ajan meiningistä. Siihen aikaan vanhoihin kirpparivaatteisiin pukeutunut, laman raunioista noussut köyhä kansa suunnilleen naposteli säteilyn mutatoimia rottia elääkseen, kouluun hiihdettiin yhdellä suksella kesät talvet ja bileissä joraattiin Jari Sillanpään ja Spice Girlsin tahtiin. Internettiä ei ollut ja Windows 95 edusti ihmiskunnan informaatioteknologian leikkaavinta terää. Se oli kamalaa!
Mutta oli ysärillä omat hyvätkin puolensa. Toinen oli luonnollisesti kukoistava, edelleen laadussa ja määrässä ennennäkemättömän kurko animaatiotarjonta sekä nälkävuosien pituinen liuta vieläkin lujaa tykittäviä videopelejä. Simpsonit, Batman the Animated Series, konsolisodat, Sega, Nintendo ja muu vastaava varmaan soittaa kelloja.
Yksi noista vanhan ajan tykeistä pelifranchiseista oli silloisen Origin Systemsin äärimmäisen kunnianhimoinen Wing Commander -sarja, joka yhdisteli niihin aikoihin ennennäkemättömällä tavalla näppärää avaruussimulaatiota Star Warsin ja Star Trekin tyyliseen pikkutarkasti suunniteltuun scifi-maailmaan. Myöhemmissä peleissä mukaan tuli vielä elokuvamainen käsikirjoitus ja koko joukko A-luokan näyttelijöiden, mm. Mark Hamillin, [movie]Paluu tulevaisuuteen[/movie] -leffojen Biffin ja Malcolm McDowellin voimin vedettyä kunnon avaruusdraamaa. Jotain homman onnistumisesta varmaan kertoo, että vaikka viimeisimmän kunnollisen Wing Commander -pelin julkaisusta tulee pian kuluneeksi 20 vuotta, sarjan fandom on edelleen elossa ja voi hyvin.
Kun tuossa toissapäivänä huomasin, että on olemassa tällainenkin tuikituntematon Wing Commander -ysäripiirretty, en meinannyt pysyä enää housuissani vaan katsoin koko roskan läpi yhdessä yössä. Homma oli sikäli aika helppo, että tämä floppasi aikoinaan niin pahasti ettei tälle tehty ensimmäisen kolmentoista jakson jälkeen enää jatkoa. Alunperin tästä ilmeisesti suunniteltiinkin jotain astetta isompaa peleihin sidottua tarinaa, mutta homma meni syystä tai toisesta puihin ja tästä syntyikin prequel.
Ja pahuksen hyvä prequel tulikin!
Wing Commanderien yksinkertainen perusidea kertoo ihmiskunnan pyörittämän intergalaktisen Konfederaation sodasta Kilratheja vastaan. Kilrathit siis ovat vähän kuin yhdistelmä japanilaista samuraikulttuuria ja klingoneja yhdisteleviä avaruustiikereiden soturikansaa. Kahdessa ensimmäisessä pelissä pelaaja sai itse päättää hahmonsa nimen sun muut ominaisuudet, mutta kolmannesta eteenpäin pääosassa tarppoi itsensä Luke Skywalkerin esittämä avaruuspilotti Blair, jonka tiimin dramaattisia edesottamuksia sarjassa seurataan.
Kaikista maailman lisenssipiirretyistä Academyn erottaa se hieno tosiasia, että tämän tekijät olivat selvästi myös pelien faneja ja ottivat hommansa harvinaisen tosissaan. Kaikki avaruusalukset ovat viimeistä piirtoa myöden kuin peleissä, jaksojen tarinat eivät risteä mitenkään merkittävästi pelien vastaavista, rodut ja hahmot puhuvat sekä käyttäytyvät niin kuin pitääkin ja ääniksi tähän saatiin houkuteltua peleistä tuttu ydinkööri Mark Hamillista Tom Wilsoniin ja Malcolm McDoweliin. Mmmmmmm….
Parasta itse sarjassa on kuitenkin sen huikea käsikirjoitus, joka taitaa olla enemmän aikuisille kuin lapsille suunnattu ja käsittelee tällaiselle sarjalle yllättävänkin synkkiä ja vakavia teemoja. Heti ensimmäisten episodien joukossa on esimerkiksi kohta, jossa yksi piloteista joutuu surmaamaan toverinsa pelastaakseen Konferedaation emoaluksen tuholta. Myöhemmissä mm. yksi hahmoista kuolee toisen kunnianhimon vuoksi ja pähkäillään rivisotilaan arvoa ja uhrattavuutta kokonaisen sodan voiton kannalta. Tämä rikkoo vielä rohkeasti piirrettyjen ”kultaista sääntöä” ja jättää monesti katsojan rohkeasti ilman yksiselitteistä onnellista loppua.
Harmittavana juttuna tästä täytyy kaivaa myös ne vähemmän hyvät puolet, joita kuitenkin riittää kaikesta kehustakin huolimatta. Wing Commander Academy on pohjimmiltaan todella halpaa tekoa ja hintalapun huomaa etenkin alkupään jaksoissa tönköstä animaatiosta ja todella niukasta näyttelijäcastista. Suurin osa animaatioon varatusta massista taisi mennä pelkkään übermakean avaruustoiminnan tekemiseen, mutta onneksi jälkimmäistä ainakin on riittämiin ja se on enimmäkseen coolia.
Toinen suurempi juttu on tämän kummallinen miksaus, jossa aivan liian kovaa soiva musiikki ja erilaiset ääniefektit hautaavat hahmojen dialogin kokonaan alleen. Tässä on vielä budjetin rajoitteiden vuoksi harmittavan vähän erilaisia kappaleita, joten saman yksittäisen kipaleen loputon toisto alkaa nopeasti nyppimään jo ensimmäisten jaksojen aikana.
Viimeinen kuitenkin on vain pientä näpertelyä verrattuna positiivisempaan antiin, joka enimmäkseen tykittää niin vimmatusti.
Ei kykene ymmärtämään miksi tämä sarja on niin kauhean tuntematon. Wing Commander Academyä ei käytännössä voi kutsua edes unohdetuksi klassikoksi, sillä tätä ei ole tainnut kansa alunperinkään nähdä siinä määrin, että tätä voisi hyvällä omalla tunnolla sanoa edes unohdetuksi saati sitten joksikin klassikoksi, edes kultiksi sellaiseksi. Se on huutava vääryys se.
Täydellisessä maailmassa Wing Commander Academyä olisi voitu tehdä monta kertaa enemmänkin ja suuremmalla menestyksellä. Mutta toisaalta täydellisessä maailmassa Electronic Arts ei olisi ostanut Origin Systemsiä ja ajanut koko roskaa Wing Commandereineen alas vuosituhannen alussa. Täydellisessä maailmassa Chris Roberts ei myöskään olisi ohjannut [movie]Wing Commander[/movie] -elokuvaa…
