Jou määään! Tuossa vähän aikaa sitten olin minäkin surffaamassa kanavilla ja tuli Robin Williams vastaan. Heebo esitti Adrian Cronaueria kasikytlukulaisessa sotadraamakomediassa. Siis mieletön sanahirviö, eikä se kerro just mitään koko rainasta. No, Williams kuiteskin oli ihan ehdoton. Siltä lensi huuli sen verran usein, että mä jo mietin kuka sen plastiikkakirurgi on. Ja sen läpänheiton lisäksi se oli ihan mielettömän hyvä semmosissa vakavammissa kohtauksissa. Oikeestaan tämä leffa oli aika traaginen, Robinin ihanista käsivarsikarvoista ei ollut yhtään kunnon lähikuvaa. (Jåå, mä tiedän olevani loistava – mä kirjoitin kerran yhden hupinäytelmän, mutta sitä ei esitetty.)
Okei, juttu menee näin: Tää Adrian haetaan karvaisten naisten luvatusta maasta, Kreikasta, Vietnamiin. Siellä on yksi sota menossa ja amerikaanojen armeijan radiossa on paikka DJ:lle. Iso pomo tykkää Adrianista, pienempi ei ja sitten siellä on vielä eräs heebo, jonka mielestä polkkamusa ja töötti ovat hyvää huumoria. Joidenkin huhujen mukaan oikea Adrian Cronauer oli enemmän sitä tasoa. Muuuutta siis, kaikki muut diggaa leffan Adrianista, sissitkin. Jätkä soittaa hyvää musaa (Martta-täti ja Vandaalit!) ja opettaa paikallisille real English. Samalla se vähitellen kyllästyy sensuroituihin uutisiin ja siihen, että häiskät ympärillä räjähtelee kappaleiksi.
Robin The Karvakäsi ei ihan voittanut Oscaria tästä, miespääosapysti meni sinä vuonna Michael Douglasille. Eikä niitä prizejä edes harkittu muillekaan tän elokuvan tekijöistä. Ei se niitä silti varmaan kauheesti haitannut. Miksi niitä yleensä edes jaetaan miehille? Kidmaninkin Nicole näytti tosi paljon iloisemmalta, kun se sai kätevän Oskun Tompan tilalle.
