Kohtalaisen juonetonkin Neil Simon -näytelmä on yleensä päivän piristys. Tämä pätee myös miehen rustaamaan Broadway-komediaan Palajain jaloin puistossa. Kun jäpikkä itse vielä käänsi menestyshupailunsa leffakäsikseksi, ei ole epäilystä, etteikö lopputulos olisi ainakin jossain määrin onnistunut.
Tarinan päähenkilöitä ovat Paul ja Corie Bratter (Redford & Fonda), joista Corie on ollut Bratter vasta muutamia tunteja. Heti alussa tuore rouva vannottaa miestään lupaamaan, että ellei heidän liittonsa toimi, he tappaisivat toisensa. Paul, nouseva lakimiessuuruus, lepyttelee armastaan korrektisti. Kuherruskuukausi on aluillaan ja kohta nuoripari pääsee myös ensiasuntoonsa. Voi sitä auvoa? Neil Simonin kynästä kun tarina on, luvassa on hervotonta arkielämän sanailua, loputon määrä portaita (ja muutama tasanne), omituisia naapureita (no, ainakin yläkerran pedofiili on melkein normaali), lunta tupaan ja pussikaljaa puistonpenkillä.
Paljain jaloin puistossa saattaa aluksi ehkä tuntua liiankin näytelmälliseltä, vaikka kuvakulmia vaihdellaan mukavasti ja ympäristö näyttää aidommalta kuin minkään teatterin lava. Simonin teksti ei kuitenkaan välttämättä toimisi yhtä hyvin, jos liikettä olisi yhtä paljon kuin esim. Woody Allenin elokuvissa, joten ohjaaja Gene Saksin ja kuvaaja Joseph LaShellen ratkaisun voi tässä mielessä hyväksyäkin.
Jos kuvamaailman tietty staattisuus unohdetaan, leffalla on paljonkin annettavaa. Redford ja Fonda pelaavat loistavasti yhteen, jopa paremmin kuin vuonna 1979 valmistuneessa Valaistu ratsumies -elokuvassaan. Redfordin suoritukseen lienee osaltaan vaikuttanut myös se, että hän tähditti tarinaa sen näyttämöversiossa, jonka ohjasi mm. Miehuuskoe-leffastaan tunnettu Mike Nichols. Näytelmäversiosta elokuvaan pääsivät myös Corien äitiä esittävä Mildred Natwick ja puhelinasentajana nähtävä Herbert Edelman. Kumpikin rooleissaan mainioita, kuten myös ”yläkerran pedofiilinä” esiintyvä Boyer.
Parisuhdekomedian teksti on nasevaa ja hauskaa. Tarinasta löytyy myös juonentynkää, vaikka se on hukkua nokkelan sanailun alle. Piristävä ja letkeän vanhanaikainen komedia, johon kannattaa ainakin Woody Allen -elokuvista ja retroilusta pitävien tutustua. Leffan pirtsakasta musiikista vastaa Neal Hefti.
