Menestynyt komediasarja Miehen puolikkaat (Two and a Half Men) starttasi taipaleensa vuonna 2003 ja valloitti välittömästi katsojiensa sydämet. Sarjan keksijät Chuck Lorre ja Lee Aronsohn olivat jo ennen käsittelyn alla olevaa spektaakkelia kokeneita käsikirjoittajia. Lorre on muunmuassa ansioitunut Dharma & Greg -sarjan luojana.
Rantahuvilassaan huolettomasta elämästään nauttiva Charlie Harper (Sheen) kokee epämieluisan yllätyksen, kun kesken sänkykamarisession hänen kiropraatikkoveljensä Alan (Cryer) soittaa ja kertoo juuri eronneensa vaimostaan. Pian murheen ja järkytyksen murtama Alan ja hänen poikansa Jake (Jones) jo paukahtavatkin asumaan iltapäivädrinkeistä pitävän Charlien hulppeaan poikamiesboxiin. Sarjassa seurataan näiden kolmen henkilön elämää saman katon alla. Veljeksien itsekeskeinen ja ikinuori äiti, Evelyn Harper (Taylor), käy säännöllisin väliajoin horjuttamassa poikien arjen tasapainoa ja on näkyvänä hahmona pääesittäjien ohella. Myös Charlien yhdenyön jutusta syntynyt stalkkeri Rose (Lynskey), teräväsuinen taloudenhoitaja Berta (Ferrell) ja Alanin ex-vaimo Judith (Hinkle) ovat perushahmoja ensimmäisen tuotantokauden jaksoissa.
Kyseessä on mainio sitcom, eli tilannekomiikkaan voimavaransa perustava komediasarja. Heti ensimmäisestä pilottijaksosta lähtien on selvää, ettei Miehen puolikkaista pysty olemaan pitämättä – tai sitten harvojen ihmisten kohdalla juuri päin vastoin. Nokkelat dialogit, hienosti sarjaa eteenpäin vievä käsikirjoitus ja monipuolinen hahmogalleria takaavat sarjalle pitkän elämän. Jos vertauskohtauksia muihin amerikkalaissarjoihin haluaa etsiä, lienee ainakin Lorren kyhäilemä Dharma & Greg yksi tällainen. Sarja on valmiiksi naurettu, joka joissain tuotoksissa on allekirjoittanutta ärsyttänyt, mutta hyvissä komedioissa kyseinen lisäys toimii ainoastaan vahvisteena. Huumori on kepeää ja vaikka käsittelyn alla on välillä vakaviakin aiheita, osataan liikaa dramaturgiaa vältellä. Ja vastavuoroisesti Miehen puolikkaat ei ole pelkkää vitsitykitystä kohtauksesta toiseen, vaan sarjassa osataan huomioida myös jatkuvuus juonen muodossa. Osa sivujuonista voisi oman makuni mukaan jatkua hieman pidempäänkin, mutta 1. tuotantokaudessa vierailevat hahmot saavat ruutuaikaa maksimissaan kahden jakson ajan. Mieluummin silti näin, kuin että samoja asioita vatvottaisiin tylsien sivuhahmojen kera liiallisuuksiin.
Kuten jo mainituksi tulikin, ovat sarjan henkilöhahmot erittäin kiinnostavia. Oma suosikkini, sitoutumiskammoinen hulivili-veli Charlie, saa sovinistisuudellaan huumorintajuiset katsojat helposti puolelleen. Charlie Sheen sopii hyvin hahmonsa sisään ja toimii komedian lähettiläänä saumattomasti, vaikkei muuten lempinäyttelijöihini kuulukaan. Veljeänsä merkittävästi aikuismaisempaa Alania näyttelevä Jon Cryer onnistuu sympaattisen isän roolissa. Vaikka hän toimiikin perheen järjen äänenä ja hissukkana, ei liikaa tosikkomaisuutta korosteta, vaan annetaan mahdollisuus myös ajoittaiseen revittelyyn. Angus T. Jones on 1. tuotantokaudessa vasta 10-vuotias ja näyttelee itsensä ikäistä Jakea. Hauskoja one-linereita viljelevä nuori mies laukoo vuorosanansa aidosti ja jännittämättä. Sarjan pääkolmikon hahmojen suhteet kehittyvät jaksojen kuluessa, ja varsinkin Charlien kehitykseen näytetään selvästi panostettavan.
Sivuhahmot ovat komediasarjoissa äärimmäisen tärkeitä ja voivat onnistuessaan olla pääsyy ohjelman katsomiseen. Miehen puolikkaat hoitaa tämän osa-alueen täyden kympin arvoisesti. Holland Taylorin tulkitsema Evelyn on juuri näyttelijänsä ansiosta suorastaan maaginen komediahahmo. Jo ilmeillään ja äänenpainollaan Taylor saa hahmonsa syttymään tuleen. Yhtään heikommaksi ei jää vähintään yhtä suorasanainen taloudenhoitaja Berta, joka heittää loistavan tylyttävää läppää kaikista tielleen sattuvista ihmisistä. Conchata Ferrell saa vähäisiin repliikkeihinsä peilattuna katsojakunnan repeilemään nauruun sarjan kovimmalla prosentilla. Marin Hinklen esittämä Judith the ex-wife on näkyvistä hahmoista ainoa, josta on tehty tahallaan tympeä ja hauskat kohtaukset naisen puolesta ovat vähäiset. Ikävä kyllä näyttelijättären suoritustakaan ei voi isoin kirjaimin kehua. Melanie Lynskey vaikuttaa Rosen-roolissa oikeasti kajahtaneelta naapurin tytöltä, mutta on samalla viaton, mystinen ja viehättävä kuvatus, jonka menoa on miellyttävä seurata.
Charliella on sarjassa uusi kuuma nainen lähes jokaisessa jaksossa, joten miehet ainakin saavat silmänruokaa isolla kauhalla jaettuna. Jopa Megan Fox pyörähtelee yhden jakson verran vähissä vaatteissa ja bikineissä. Kahden jakson verran ruutuaikaa saava Jenna “Dharma” Elfman oli täydellinen valinta (jopa liian hyvä) omaan pieneen rooliinsa, sillä tuon kahden tuotoksen verran nainen jätti muut näyttelijät tylysti karismansa jyrän alle.
Heikkoja puolia Miehen puolikkaat sitcom ei tarjoa, joten se osio arvioinnissa jää näkymättömäksi. Huumorin toimivuuden huomaa lähes välittömästi, mutta kaikkien kannattaa antaa sarjalle mahdollisuus. Leppoisaa seurattavaa tylsiin arki-iltoihin, eikä paremmasta komediasarjasta juuri väliä ole.
