Vuonna 2004 muuan James Rolfe niminen pieniä elokuvankuvankuvatuksia työstävä amatööri tallensi videolle Castlevania 2 pelin arvostelun. Loppu onkin internet historiaa, ja tietyllä tavalla jokainen netin ”vihainen jonkin alan arvostelija” Nostalgia Criticistä Nes-retkuun ovat Rolfelle velkaa inspiraationsa.
Rolfen sarjan idea on pähkinänkuoressa tämä: otetaan kelvoton retropeli ja haukutaan se pystyyn. Rolfen itsensä esittämä pelejä kovin sanoin arvosteleva nörtti on ensimmäisestä jaksosta alkaen loistava hahmo. Kun monen kaupallisen televisiosarjan päähahmot ovat usein auttamattoman sieluttomia ja geneerisiä, Rolfen nörtti on luonteikas ja tuntuu oikealta henkilöltä. Lyhytpinnaisen ja kaljaa ryypiskelevän pelifriikin Kapteeni Haddockmaisen värikäs kielenkäyttö on hahmon tavaramerkki, ja sitä kuullaan sarjassa ilahduttavan paljon. Tosin ensimmäisessä kaudessa ehkä liikaakin, sillä rakentava kritiikki uhkaa usein jäädä kiukunpuuskaisen marinan alle. Nörtin pahimmat raivokohtauksetkin nähdään vasta seuraavissa kausissa.
Ensimmäinen kausi tuotettiin kahden vuoden aikana, mikä näkyy Rolfen taitojen parantuessa myös jaksojen laadun nousussa kauden loppua kohden. Kun Karate Kidin ja Master Chu and Drunkard Hun kaltaiset varhaiset jaksot ovat yksinkertaisia ja vailla kunnon pointtia, loppupään Rocky ja Jouluspesiaali ovat jo myöhempien kausien veroista huippulaatua. Jokainen jakso on kuitenkin hauska ja oivaltava, vaikka laatu on vielä vähän epätasaista. Monet kauden arvosteltavista peleistä kuten Top Gun ja Dr. Jekyll and Mr. Hyde ovat myös niin lähtemätön osa nörttiä ympäröivää mytologiaa että ne kannattaa jo yleissivistyksestä katsoa.
Ensimmäinen kausi on hyvä muttei virheetön. Käsikirjoitus ja läpät eivät vielä ole myöhempien jaksojen tasoa ja nörtin hahmo on vielä kehittymässä. Sarjan tunnusmusiikkikin on vielä sarjan luonteenvastaisen alakuloinen. Vaikka huttua ja huonoja ratkaisuja on myöhempiä kausia enemmän, ekalla kaudella ovat myös monet legendaarisimmista arvioista ja melkein jokainen jakso naurattaa enemmän kuin juuri mikään muu ”ammattimainen” YouTube-koomikko nykyään. Nörtin surkeiden pelien vastaisen odysseijan alkusäkeet ovat aitoa netti-historiaa, jonka kuuluisi tulla jokaisen hyvästä huumorista ja videopeleistä pitävän kokemaksi. Onneksi näin on pitkälti käynytkin.
