Voi hemmetti soikoon, olipa melkoinen leffa. Niin hyvässä kuin pahassakin. Zero Day kertoo siis kahden nuorukaisen, Andren (Keuck) ja Calin (Robertson) videopäiväkirjamuotoon tehdystä suunnitelmasta ja toteutuksesta tehdä aseellinen isku heidän käymäänsä kouluun.
Tarina perustuu vuonna 1999 amerikkalaisen Columbinen lukion joukkomurhaan, jossa leffan tapaan kaksi nuorta miestä teloittivat kylmästi joukon koulutovereitaan. Zero Day on kuin suora dokumentti tuosta tapahtumasta, niin realistiselta se vaikuttaa, koska koko leffa on kuvattu videopäiväkirjamuotoon. Poikien näyttelijät todella hoitavat roolinsa uskottavasti alusta viimeiseen hengen vetoon saakka. Leffan päättää kohtaus, jossa näytetään poikien joukkoteloitus valvontakameroiden kautta, mikä on leffan tekijöiltä loistelias oivallus, mutta samalla katsojaa järkyttävä kokemus.
Mitään kunnollista selitystä suunnitelmalleen pojat eivät kerro, vaikka molemmat ahkerasti ajatuksiaan kameralle jakavatkin. Myös tarkka suunnitelma ja huolellinen varustautuminen iskuun käydään tarkasti läpi. Pojat kuvataan normaaleina nuorina amerikkalaisina, joilla on normaali elämä ja normaali perhe. Molemmat vaikuttavat fiksuilta ja hauskoilta persoonilta, katsoja jopa oppii pitämään heistä, kunnes loppukohtauksen jälkeen heitä voi vain vihata, eikä heidän tekoaan voi ymmärtää.
Itselleni tuli henkisesti todella huono olo leffan loputtua. Sydämeen kasvoi samanlainen tyhjiö, kuin tuona Jokelan koulusurmien tapahtumapäivänä. Ja se on jo paljon sanottu. Zero Day nostaa hyvin voimakkaita tunteita pintaan ja onnistuu koskettamaan katsojaa ennennäkemättömällä tavalla. En olisi koskaan pystynyt uskomaan, että leffa saisi minut tuntemaan näin vahvasti. Tuo pelottavan hienosti rakennettu realistisuus sen sai aikaan.
Leffan tekijöiltä oli todella rohkea ratkaisu tehdä elokuva ihmisiä järkyttävästä surunäytelmästä. Itse en mielestäni edes ole sieltä herkimmästä päästä ja näin ollen en suosittele tätä pätkää heikkohermoisille ihmisille. Ajatuksia tämä kuitenkin herättää ja kaikesta huolimatta pidin voimakkaasta elokuvakokemuksesta.
