31.10. vietetään taas Jenkeistä Suomeen rantautunutta naamiojuhlaa ja mikäpä leffa sopisi paremmin tuon karkki/keppos – juhlan kera paremmin kuin John Carpenterin halloweenteurastus. Eli ei muuta kuin Halloween pyörimään DVD-soittimeen ja sitten halloweenina säikkymään jokaista karkkiakerjäävää pikku-Anteroa Michael Myersiksi.
Michael Myers on siis päästään hieman vinksahtanut poika, joka heiluttelee veistä mielellään. Eikä hän ole Jamien kokkikoulun ykkösfileroija, vaan pimeässä yössä maski kasvoillaan vaeltava murhamies. Myers on teurastanut siskonsa halloweenyönä vuonna 1963 ja viisitoista vuotta myöhemmin samainen parikymppinen poika palaa kotia. Ja jos jatko-osia ajatellaan, Michael on tainnut tulla jäädäkseen.
John Carpenterin uran kohokohtiin lukeutuva Halloween ei sisällä perinteiseen teinikauhuun verrattuna juuri mitään ekstroja, mutta pienellä budjetilla väsätyssä kauhistelussa on taikansa. Carpenter sävelsi itse leffaan musiikin, joka on varmasti leffan mieleenjäävin osa. Ilman sitä Myersin yössä loistava veitsi ei olisi yhtä hohdokas.
Halloween ei vaadi katsojaltaan minkäänmoista aivotyöskentelyä: 20-vuotias Jamie Lee Curtis säntäilee läpimurtoleffassaan käsittämättömän taitavasti ja pelokkaasti huoneesta huoneeseen. Monikaan uhreista ei ehdi edes ”karkkia” sanoa, kun loppu on jo tullut. Näyttelijäjoukko on minimaalisen pieni, mutta toimiva Carpenterin käsissä.
Halloween on ”kuka teineistä kuolee seuraavaksi?” – leffojen kuningas, ja vaikkei sitä pelottavaksi voi kutsua, se on nostalgiaa ajalta, jolloin Carpenterin aivoitukset olivat teräviä kuin Mike Myersin veitsi.
