Pokemon on japanilainen anime-sarja, joka sai heti 1990-luvun loppupuolella valtavaa suosiota, ja erityisesti Pokemon-pelit ovat myyneet valtavan hyvin. Koska anime-sarja on menestynyt kaupallisesti, päätettiin tehdä joka vuosi Pokemon-elokuva, missä seurataan Ashin ja hänen kumppaniensa seikkailuja. Tässä kolmannessa Pokemon-elokuvassa Ash, Pikachu, Misty, Brock ja heidän Pokemoninsa kohtaavat salaperäiset ja voimakkaat Unownit, ja niiden luoman legendaarisen Entein, joka kidnappaa Ashin äidin, joten Ash kumppaneineen lähtee pelastamaan…
Ennen kuin luet tästä arvostelusta enempää, täytyy todeta, että jos et ole yhtään katsonut Pokemon-animea, et luultavasti ymmärrä tästä arvostelusta paljon, sillä tämä elokuva on suunnattu nimenomaan Pokemon-animen katsojille ja faneille. Monia hahmoja ei ymmärrä, jos ei ole katsonut animea, missä he esiintyvät. Mutta nyt kun on tämä asia tuotu ilmi, voisin todeta, että olin pienenä kohtalaisen innostunut Pokemonista, erityisesti juuri sen anime-sarjasta, ja siitä tehdyistä elokuvista. Muutenkin tuntui, että kun olin pieni, Pokemon oli Suomessa iso muoti-ilmiö, nykyäänkin Pokemonilla on toki paljon faneja Suomessakin, mutta samanlaiselta muoti-ilmiöltä se ei tunnu, kuin noin 15-20 vuotta sitten. Näin siis pienenä tämän kolmannen Pokemon-elokuvan monta kertaa, lainasin tämän usein videovuokraamosta. Tämä elokuva on minulle hyvin nostalginen, ja oli pienenä yksi lempielokuvistani. Vaikka enää en tästä samalla tavalla ole innoissani, elokuvan vahvat, lämpimät muistot ovat yhä minulla, ja jos katson tämän elokuvan suomalaisella dubbauksella, nautin tästä elokuvasta edelleen. Valitettavasti en samalla tavalla nauti tästä elokuvasta englanninkielellä, mikä kertoo tämän elokuvan vahvasta nostalgia-arvosta minulle.
Pokemon 3 – Kristallitorni ei mielestäni ole juonen kannalta kovin omaperäinen elokuva. Juonessa on toki Pokemonmaista mysteeriä, mutta karkeasti sanottuna juoni on aika kliseinen “pelasta läheinen ihminen, joka on kidnapattu”. Juoni on siis mielestäni aika kliseinen, mutta toisaalta tämä elokuva on uskoakseni tarkoitettu erityisesti lapsille, jotka mahdollisesti pitävätkin aika yksinkertaisesta juonesta, en toki tarkoita tällä läheskään kaikkia lapsia.
Elokuvassa on aika paljon hahmoja, joista tosin vain muutama saa enemmän huomiota. Pokemon-animesta tuttu Ash Ketchum, tuo 10-vuotias nuori poika, joka haluaa tulla Pokemon-mestariksi, on kyllä mielestäni karismaattinen hahmo, vaikka osaakin olla ärsyttävä. Hän ei ole mikään ruudinkeksijä, mutta korvaa sen sinnikkyydellään ja hyväntahtoisuudellaan. Varsinkin pienenä pidin Ashistä todella paljon, pienenä poikana kun minun oli häneen helppo samaistua, ja halusin samanlaiseksi seikkailijaksi kuin Ash. Tässä elokuvassa Ash pääsee myös vaihteeksi toimimaan eräänlaisena mentorihahmona lopussa pienelle Molly-tytölle, joka on joutunut haavemaailmaan, missä kaikki hänen toivomansa toteutuu. Ash tuntuu yleensä tyhmältä, mutta tässä elokuvassa hän puhuu myös viisaita. Ashin läheisimmät ihmis-ystävät, Misty ja Brock, ovat mielestäni oivallisia hahmoja, jotka täydentävät Ashin heikkouksia, mutta tässä elokuvassa he eivät juuri muuta tee kuin tue Ashiä. Misty ja Brock ovat kuitenkin molemmat mielestäni hauskoja hahmoja, Misty on kovin temperamenttinen mutta myös äidillinen hahmo, ja Brock on viisas mutta helposti tyttöihin ihastuva hahmo. Ashin äiti, Delia, esiintyy Pokemon-animessa pienessä roolissa silloin tällöin, mutta tässä elokuvassa me katsojat pääsemme tutustumaan häneen paremmin, ja ainakin minä huomasin, keneltä Ash on perinyt sinnikkyytensä ja itsepäisyytensä. Molly-tyttö on uusi hahmo tässä elokuvassa, joka on kiltti tyttö, mutta jonka on vaikea hyväksyä ikäviä tapahtumia oikeassa elämässä.
Mutta mitäpä olisi Pokemon-elokuva ilman Pokemoneja? Niin kuin kaikissa Pokemon-elokuvissa, tässä elokuvassa esiintyy useita eri Pokemoneja. Erityismaininnan voisin antaa kolmelle elokuvassa esiintyvälle Pokemonille. Mainitaan ensin Ashin Pikachu. Nykyään kyllä pidän Pikachua välillä kovinkin ärsyttävänä, joka vie paljon ruutuaikaa monilta muilta Pokemoneilta, mutta pienenä pidin Pikachusta yli kaiken. Pikachu on kovin uskollinen Ashille, ja on valmis tekemään melkein mitä tahansa Ashin vuoksi. Tässä elokuvassa esiintynyt legendaarinen Pokemon, Entei, on varsin syvällinen hahmo, josta pidän aikuisena enemmän kuin lapsena. Unown-Pokemonit ovat muuttaneet Molly-tytön isän Entei-nimiseksi legendaariseksi Pokemoniksi. Entei on elokuvassa varsin ristiriitainen hahmo; hän rakastaa Molly-tytärtään suuresti ja on valmis tekemään mitä tahansa tehdäkseen Mollyn onnelliseksi, mutta monesti hän tuntuu menevän tässä överiksi. Hän ei mieti, mikä on oikein tai mikä on väärin, vaan tekee sokeasti, mitä Molly toivoo. Hän tarkoittaa toki hyvää, mutta onnistuu tällä satuttamaan muita ihmisiä ja Pokemoneja. Entei-Pokemonin toiminta herättääkin pohtimaan sitä, että jokaisella on oikeus olla onnellinen, mutta oman, tai edes läheisen, onnellisuuden edistäminen ei oikeuta satuttamaan muita, vaan kaikilla tulee olla hyvät oltavat, eikä kenenkään yksityisyyttä tai vapaata tahtoa saa rikkoa toisen onnellisuuden tavoittelemisen vuoksi.
Mainitsen vielä suosikkihahmoni elokuvasta. 8-vuotiaasta asti lempi-Pokemonini on ollut vanha kunnon Charizard, tuo lentävä tuli-Pokemon, joka aluksi ei totellut Ashia, mutta Ashin hoitaessa tätä alkoi vihdoinkin totella Ashiä. Charizard on suosikkihahmoni Pokemista, sillä hänellä on ollut mielestäni vahva hahmoarkki, ja on kasvanut ujosta ja arasta Charmanderista villiksi ja tottelemattomaksi Charizardiksi, ja siitä tottelevaiseksi ja hyvin uskolliseksi Ashin Pokemoniksi, ja myös Ashin ystäväksi. Charizard-fanina olen siis iloinen siitä, että Charizardilla on tässä elokuvassa tärkeä rooli. Erityisesti kohtaus, missä Charizard palaa Ashin luokse, ja pelastaa Ashin ja Pikachun varmalta kuolemalta, liikuttaa edelleenkin. Charizardin ja Entein välinen ottelu on myös mielestäni kovin eeppinen ja nautittava, vaikka toki fanina olisin osittain toivonut, että Charizard olisi voittanut sen, vaikka tämän häviö olikin aika tärkeä osa juonta. Musiikki on myös varsin upeaa Charizardin ja Entein otellessa keskenään.
Tämä elokuva jaksaa kyllä herättää edelleen pohdintaa myös siitä, että on tärkeä hyväksyä asiat ja elämän tapahtumat sellaisina, kuin ne ovat. Unelmia saa ja pitääkin olla, mutta ei saa vaipua liikaa omaan haavemaailmaan, vaan pitää myös elää todellisuudessa. Molly-tytön arkiksi tuleekin elokuvassa, että hänen pitää hyväksyä se, että elämässä tapahtuu välillä ikäviäkin asioita, ja joitain asioita, mitä haluaisi, ei tule koskaan saamaan, ja joitain asioita, mitä haluaisi, voi vielä joskus saada.
Mainittakoon ääninäyttelyistä vielä, että minusta kyllä vanhoissa Pokemon-jaksoissa suomenkielinen ääninäyttely oli pääsääntöisesti laadukasta, eikä tämä elokuva ole poikkeus. Pidän erityisesti Sari Ann Moilasesta, joka ääninäyttelee Ash Ketchumia tässä elokuvassa, ja ensimmäisillä Pokemonin anime-kausilla. Mielestäni hänen äänestään aistii Ash Ketchumille sopivan sinnikkyyden ja itsepäisyyden, vaikka nostalgia toki varmasti myös vaikuttaa mielipiteeseeni. Muutkin ääninäyttelijät tekevät tässä elokuvassa hyvää työtä.
Pokemon 3- Kristallitorni, on mielestäni elokuva, joka ei sovi kuin Pokemon-faneille, tai vähintäänkin pitää Pokemon-anime tuntea edes jotenkuten, mutta faneille tämä on mielestäni kelvollinen elokuva. Kyseessä on nostalginen elokuva, joka on ikääntynyt kelvollisesti, mutta ei loistavasti. Olen katsonut tämän elokuvan aikuisena myös englanninkielisenä, enkä silloin ole tästä elokuvasta erityisemmin pitänyt, mutta kun katsoin tämän uudestaan suomenkielisenä, pidin tästä elokuvasta edelleen, vaikka ei tässä enää samanlaista vetovoimaa ole, kuin pienenä. Kuitenkin tämä elokuvaa toimii yhä mainiona “nostalgiapommina”.
