James Stewart on Howard Kemp, egoistinen ja kovia kokenut palkkionmetsästäjä, joka on päättänyt nostaa palkkiorahat Robert Ryanin esittämän murhaajan nahasta. Tällä kertaa kyse ei ole kostosta, sillä Ryanin hahmo on palkkionmetsästäjälle täysin tuntematon ja takaa-ajon motiivina toimii Stewartin himoitsema maatila, jonka tämä saisi ostettua palkkiorahoilla. Matkalla tämä saa mukaansa kullankaivajavanhuksen ja ratsuväestä potkitun rahanahneen hulttion. Mukana on myös etsintäkuulutetun tyttöystävä, ihana Janet “se nainen joka kirkui Hitchcockin Psykossa” Leigh.
54 vuotta vanhaksi jenkkiwesterniksi Naked Spur on yllättävän tyly leffa. Tällaisissa elokuvissa usein esiintyvä hyvä/paha- asetelma loistaa poissaolollaan, lähes jokainen päähenkilö tavoittelee rahaa ja omaa etuaan ja päähenkilö, Stewart, on psykopaattinen ja pakkomielteen ajama mies, joka on valmis tappamaan korjatakseen henkilökohtaisia traumojaan. Myöskin ruumiilla “leikkiminen” on epätavallisen rajua näinkin vanhalle elokuvalle. Maisemat ovat, kuten Mannin elokuvissa on tapana, uskomattoman hienoja ja löytyyhän leffasta miehen elokuville tyypilliset kohtaukset, kuten intiaanien hyökkäys ja väijytys kalliolla. Huolimatta synkkyydestään, on Naked Spur puhtaasti viihteellinen ja romantiikalla höystetty western, joka kuuluu katsoa ennakko-odotuksitta ja pikkupojan innolla!
Hahmogalleria pidetään simppelinä ja niin se pitääkin. Koko filmissä nähdään vain viisi päähenkilöä, sekä nopeasti ruudusta häipyvä intiaanijoukkio. Westernien Grand Old Man, James Stewart tekee parhaan roolinsa sekoavana palkkionmetsästäjänä ja Robert Ryan tekee hilpeän psykopaattisen suorituksen. Ralph Meekerin ja Millard Mitchellin roolit ovat helposti unohdettavia, mutta aina yhtä loistava Janet Leigh näyttelee aivan loistavasti oman tahdon omaavaa naista, sortumatta ärsyttävään kiljumiseen tai diivailuun.
Juu, niinhän se on, että Naked Spur on paras amerikkalainen western Sam “The Man” Peckinpahin teosten ohella. Mannin edellinen, vuonna 1952 valmistunut ja myöskin loistava Bend of the River ei yllä läheskään samoihin mittoihin, eikä myöskään miehen kehutuin teos, Winchester ’73. Teräskannus on uskomattoman hieno, jännittävä, surullinen ja viihdyttävä lännenelokuva, jollaisia toivon olevan lisää.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
