Amerikassa ikänsä asunut saksalaissyntyinen Leopold Kessler (Jean-Marc Barr) matkustaa Saksaan tarkoituksenaan avustaa Saksan kunnostamisessa toisen maailmansodan jälkeisen tuhon keskellä. Kessler-setä (loistava Ernst-Hugo Järegård) hankkii Leopoldille arvostetun työpaikan Zentropa-rautatieyhtiöltä makuuvaunukonduktöörinä. Matkustajat pitävät hyväntuulisesta, reippaasta ja työlleen omistautuneesta Leopoldista. Junan kyydissä Leopold tapaa yhtiön omistajan kauniin tyttären, Katharina Hartmannin (Barbara Sukowa), johon hän alkaa pikkuhiljaa rakastua. Yhtiön omistajat ja amerikkalaiset käyttävät Leopoldia pelinappulanaan, ja Leopold ei halua valita puolta heidän välisessään poliittisessa sodassa.
Eurooppa-trilogian päättävässä osassa von Trier ottaa harppauksen taaksepäin päinvastaiseen suuntaan trilogian edellisistä osista, vuoteen 1945, toisen maailmansodan jälkeiseen Saksaan. Rakkaustarina von Trier-elokuvassa ei kuullosta kovinkaan uskottavalta, mutta Europasta se toden totta löytyy. Tietenkään eurooppalainen rakkaustarina ei (onneksi) vastaa amerikkalaista “voi kultani olen niin rakastunut, älä ikinä jätä minua” -romanssia. Europassa rakkaustarina ei vie suurta osaa, eikä sitä esitetä mitenkään ylilyövästi. Von Trier halusi Europalla tavoittaa vähän suuremman yleisön kuin aikaisemmilla elokuvillaan ja tiesi jonkinmoisen rakkaustarinan helpottavan asiaa.
Visuaalisista kikoistaan von Trier ei Europassa tingi. Europa sisältää upeita mustavalko- ja värikuvia kuvaruudussa samanaikaisesti. Yksityiskohtia suurennellaan ja pienennetään vuoron perään, ja hypnoosinomainen kuvaus on edelleen läsnä. Visuaaliset ylilyönnit ovat tavattoman upeita ja ovat omiaan nostamaan Europan meikäläisen kirjoissa liki Rigetin tasolle.
Europa sisältää paljon hienoja roolisuorituksia. Jean-Marc Barr on roolissaan uskottavan hermostuneen oloinen miehenä joka ei itsekään tiedä missä pitäisi olla ja mitä tehdä, mutta on samalla myös asiakasystävällinen ja hyväntuulinen. Barrin rooli tuo eittämättä mieleen Jonathan Prycen Brazilissa. Kolmea vuotta myöhemmin Rigetissä tutuksi tullut Ernst-Hugo Järegård vetäisee loistavan ja varsin monipuolisen roolin setä-Kesslerinä. Pohjoiseurooppalaisen elokuvan ikoni, nyt jo vanha pappa, Max von Sydow on kertojan roolissa tapansa mukaan ilmiömäinen. Barbara Sukowa on nainen paikallaan Katharinan roolissa. Niin ikään Rigetistä tuttu Udo Kier vetää tuttuun tapaan myös hienon roolin.
Ympäri Eurooppaa junan kyydissä kuvattu mestariteos edustaa von Trierin parhaimmistoa. Hitaasti etenevä totaalisen upea elokuva sisältää useita ihmiskuvauksia- ja kohtaloita ja silmiä hiveleviä visuaalisia kikkoja. Europa nostattaa katsojassaan monenmoisia tunteita ja koskettaa useilla eri osa-alueillaan. Kaikin puolin loistelias elokuva on selkeää klassikkoainesta ja onkin huutava vääryys, jollei tätä vielä neljän- viidenkymmenen vuoden päästä muisteta. Europa on kaukana näin myöhemmin von Trierille ominaisesta “dogma-tyylistä”, jota edellinen elokuva Epidemic jo hyvin pitkälti edusti, ollen Larsin ensimmäinen (osittain) dogma-elokuva. Hidas ja unenomainen kerrontatyyli toimii Europassa paremmin kuin loistavasti. Kauttaaltaan upea elokuva, mitä sitä sen kummemmin selittelemään.
Elokuvaa saa erikseen DVD:llä Brittien kautta, mutta se on myös osana suomeksi tekstitettyä “Lars von Trier’s Europe Trilogy” -pakettia, joka on teknisesti hyvin laadukas ja erittäin suositeltava paketti melkeinpä jo pelkästään Europan takia.
nimimerkki: The Wolf
