Aikuistuminen tulee nuorille usein täytenä yllätyksenä. Harvat osaavat odottaa lähes täydellistä muutosta elämässä ja sen takia monet menevät aivan tiedottomiksi siitä, mitä heidän pitäisi tehdä. Opiskelemaan lähteminen vieläpä tarkoittaa usein sitä, että muutetaan asumaan yksin ja jätetään koko edellinen elämä taakse. Siinä sitä sitten ollaan uudessa ympäristössä, aivan yksin.
Tähän aiheeseen keskittyy Shunji Iwain elokuva April Story. Se kertoo juuri lukion läpäisseestä tytöstä nimeltä Uzuki Nireno, jota esittää japanilainen pop-tähti Takako Matsu. Uzuki on muuttanut pois kotoa päästäkseen opiskelemaan Tokiossa sijaitsevaan Musashinon yliopistoon syistä, joita hän ei halua kertoa kenellekään. Tyttö onkin aivan ymmällään kun hänen opintonsa alkavat, sillä eteen tulee monenmoista ongelmaa, joista päällimmäiseksi nousee jatkuva yksinäisyys. Maaseudun tyttö kun ei tunnu sopeutuvan millään Tokion elämään ja ystävien löytäminen on äärimmäisen vaikeaa. Tätä ei auta yhtään se, että Uzuki on luonteeltaan äärimmäisen hiljainen ja ujo. Nopeasti hän huomaa olevansa täysin vailla kontakteja ja alkaa rappeutua; yksinäisyys todellakin tappaa ihmisen sisältä.
Elokuvan juoni on todella mitätön ja se jääkin nopeasti taka-alalle kun Iwai keskittyy kuvaamaan Uzukin yksinäisyyttä. Takako Matsun roolisuoritus on kertakaikkisen ihailtava ja hän sopii täydellisesti sosiaalisesti rajoittuneen Uzukin rooliin. Tyttöä, joka on liian ujo tutustumaan muihin ihmisiin, alkaa todellakin käydä sääliksi, koska yksinäisyys on loppujen lopuksi yksi maailman hirveimmistä asioista. Iwain ajatusmaailma on hyvin samanlainen kuin nykynuorilla ja tämän takia elokuva onkin todella helppoa katseltavaa teineille ja aikuistuville nuorille. Nuoret käyvät jokapäiväisissä elämissään läpi juuri samanlaisia ongelmia kuin April Storystä löytyy ja tämän takia ainakin näin teininä itse liikutuin elokuvasta ja sen sanoma iski todella kovaa.
Kuvaus on yksi elokuvan vahvimpia puolia ja lähestulkoon jokainen otos on äärimmäisen kaunis. Varsinkin loppukohtaus keväisessä sateessa on todella komeasti tehty ja mitä täydellisin tapa lopettaa elokuva. Maisemat ovat kauniita ja Takako Matsu on kameran edessä kuin kotonaan tehden niin luonnollisen roolisuorituksen, että elokuva tuntuu melkein todelliselta. Tunnelman täydentää yksi parhaista soundtrackeista mitä olen ikinä kuullut elokuvassa. Todella kauniit pianomelodiat tuovat sopivasti haikeutta yksinäisyyteen, mutta eivät tee kuvauksesta missään vaiheessa liian siirappista tai melankolista.
Muu näyttelijäkaarti jää pahasti Matsun peittoon, eikä muita henkilöhahmoja rakenneta lähestulkoon yhtään. Normaalisti haukkuisin tuota huonoksi puoleksi, mutta tässä tapauksessa homma toimii, sillä elokuva keskittyy vain Uzukin yksinäisyyden kuvaamiseen, joten näemme muut hahmot sellaisina kuin Uzuki heidät tuntee. Hänhän ei missään vaiheessa luo muihin mitään kummoisempia ystävyyssuhteita, joten ei hän itsekään tiedä hahmoista sen enempää kuin katsoja. Pariin kertaan nähtävä Uzukin naapurissa asuva yksinäinen nainen on muista hahmoista mielenkiintoisin, koska hänessä näkee, mitä jatkuva yksinäisyys voi todellakin tehdä ihmismielelle.
April Story iski ainakin allekirjoittaneeseen ihan täysillä ja haluaisin antaa sille jopa täydet pisteet. Valitettavasti ainoa heikkous löytyy mielestäni lyhyydestä, sillä 67 minuuttia on mielestäni hieman liian vähän elokuvalle. Koska leffa on niin mielenkiintoinen ja suorastaan hypnoottinen, sitä jää kaipaamaan lisää. Elokuvan loppuratkaisua on haukuttu moneen kertaan, mutta mielestäni elokuva kuuluukin lopettaa juuri siihen, koska lopun tapahtumien jälkeen tarinan tyyli muuttuisi täysin ja homma voisi helposti vesittyä. Jos elokuvassa olisi vaikka keskivaiheilla edes viisitoista minuuttia yhtä vahvaa materiaalia kuin muu leffa, olisi viisi tähteä pamahtanut yhtään sen enempää miettimättä. Lyhyydestä huolimatta April Story on erinomainen, nuoriin vetoava, kuvaus ihmisten välisen vuorovaikutuksen tärkeydestä.
Valitettavasti näin mahtavasta elokuvasta ei taida olla tarjolla kuin 3 erilaista DVD-julkaisua, joista yksikään ei ole eurooppalainen. Japanilaisessa versiossa ei ole ollenkaan tekstityksiä, joten ostajan on käytännössä pakko kääntyä korealaisten nettikauppojen puoleen jos April Storyn haluaa hyllyynsä. Vaikeasta saatavuudestaan huolimatta suosittelen elokuvaa lämpimästi etenkin viimeisiä teinivuosiaan viettäville katsojille, sillä se potkaisee ja kovaa.
nimimerkki: Nosoki
