Ryuhei Kitamura on ohjaaja, jonka töistä allekirjoittanut alkoi kiinnostua kertakaikkisen loistavan Versuksen jälkeen. Kitamuran kädenjäljen tunnistaa erittäin äärimmäisilleen viedystä (muttei kuitenkaan niin äärimmäisilleen kuin Takashi Miiken töissä) väkivallasta, sekä todella kierosta mustasta huumorista. Tämän takia Azumin suhteen ennakko-odotukset olivat melko korkealla.
Tarina liikkuu pienen nuorisojoukon ympärillä. Vanha mies on kasvattanut heistä lapsista lähtien alansa huippuja salamurhaajia, ja nyt he ovat valmiita täyttämään kohtalonsa Japanin pelätyimpinä palkkatappajina. Parhaaksi heistä nousee nuori tyttönen nimeltä Azumi (Ueto). Yksi murhattavista kohteista sattuu selviämään murhayrityksestä ja päättää kostaa koko palkkatappajien klaanille, joten nuoret joutuvat joko pakenemaan tai iskemään ennen kuin heihin isketään jotain metallista.
Azumi sisältää erittäin hienoja kohtauksia ja Kitamura on toimintaohjaajana poikkeuksellisen lahjakas. Hänen kameran käyttönsä on sellaista, että siitä tulee varmasti muodostumaan hänen tavaramerkkinsä, sillä vastaavia kamerakikkoja en muista toimintaleffoissa nähneeni. Parhaimmillaan toimintakohtaukset ovatkin todella hienoja. Valitettavasti nuoret näyttelijät eivät taas osaa taistella minkään vertaa, minkä vuoksi joskus taistelut sitten osoittautuvatkin erittäin tylsiksi, mikä on sinänsä sääli, sillä Kitamuralta olisi voinut odottaa enemmänkin.
Nuoret eivät myöskään hahmoina kiinnosta minkään vertaa, joten heidän kohtaloaan ei jaksa seurata kiinnostuneena. Azumiin itse luodaan sentään edes jonkin verran syvyyttä kun hän tapaa toisen, täysin normaalin tytön, joka opettaa hänelle naisena olemisen perusasioita. Kuitenkin Azumi elää miekkansa kautta, joten hänelle ei tavallinen elämä tule kyseeseenkään vaikka hän kuinka haluaisi. Mielenkiintoisimmaksi hahmoksi elokuvassa nousee Jô Odagirin esittämä, erittäin homoseksuaalilta vaikuttava, pääpahis Bijomaru, joka on juuri sopivan kieron tuntuinen ja kiljuu hyytävällä tavalla. Bijomarun sekä Azumin keskeinen kohtaaminen onkin elokuvan ylivoimaisesti parasta antia, sillä siinä Kitamuralta löytyy taskusta useita erilaisia kamerakikkoja, jotka tekevät kohtaamisesta erilaisen muihin samantyyppisiin leffoihin verrattuna.
Maisemat ovat elokuvassa suurimmaksi osaksi hienoja, mutta puvustus on aivan karmivaa katsottavaa, minkä takia visuaalinen ilme ei välttämättä ole ihan sitä, mitä siltä toivoisi. Myös jotkut tehosteet näyttävät todella halvoilta, mutta suurimmaksi osaksi ne eivät pääse häiritsemään.
Azumi on elokuva, josta haluaisi pitää enemmän, sillä se tarjoaa mukavia kohtauksia enemmän kuin tavalliset toimintaelokuvat. Silti aina kun Azumia alkaa ajatella mestarillisena aivot narikkaan -teoksena, paljastuu siitä jotain, joka laskee arvosanaa hyvinkin radikaalisti. Nuoret näyttelijät eivät vain yksinkertaisesti onnistu puristamaan rooleistaan irti sitä, mitä elokuva vaatisi suurempaan pistemäärään. Loppujen lopuksi käteen jää ihan hyvä elokuva, jolta olisi voinut odottaa enemmänkin. Kyllä Azumin mieluummin katsoo kuin selkäänsä ottaa.
nimimerkki: Nosoki
