Nuoren Hannibalin juoni on kostoteemoineen ennalta-arvattava ja perinteinen kyhäelmä. Elokuva rikkoo kaiken sen, mitä Hannibal Lecteristä on tehty aiemmissa elokuvasovituksissa. Tunteettomasta psykopaattilääkäristä tehdään olosuhteiden uhri, kuten aiempien elokuvien tusinasarjamurhaajista, joita Hannibalin neuvojen avulla jäljitettiin.
Elokuvan juoni on yksinkertainen; Hannibal kasvaa Liettuassa toisen maailmansodan aikana. Neuvostosotilaat tappavat hänen perheensä ja keittävät hänen pikkusiskonsa Mischan ruuaksi. Sodan loputtua Hannibal joutuu orpokotiin ja sitä kautta setänsä hoitoon Pariisiin. Tämän japanilaisesta vaimosta, Lady Murasakista, tulee Lecterin paras ystävä ja elämän rakkaus, jonka kunniaa hän on valmis puolustamaan vaikka tappamalla. Sitten ne ns. vanhat kunnon neukkusotilaat ilmestyvät jälleen Hannibalin elämään, jolloin päät alkavat putoilla ja ihmisliha paistua.
Nuori Hannibal yrittää olla hyvä kostodraama siinä onnistumatta. Quentin Tarantino teki paljon onnistuneemman väkivaltaeeppoksen kostosta Kill Billissä. Tarkoituksellinen kieli poskessa -toiminta ja populaarikulttuurin kuluttaminen tekevät tuosta elokuvasta oman lajityyppinsä klassikon. Nuori Hannibal ei yllä samaan: Kaikki tehdään hampaat irvessä ja vakavasti, vaikka edellinen Lecter-filmaus (Hannibal) olikin onnistunut juuri tahattoman humoristisuutensa ansiosta.
Tätä elokuvaa en suosittelisi kenellekkään. Vaikka olisit nähnyt muut Hannibal Lecter -elokuvat, niin lue seuraava ennen kuin laitat tämän elokuvan pyörimään: Älä katso tätä! Tosiasiahan on, että Lecter oli paljon mielenkiintoisempi, kun hän oli lukittuna selliinsä ja jännitys rakennettiin psykologisesti. Kun Hannibal pakeni Uhrilampaiden lopussa, jälkikin muuttui rujommaksi ja juoni hölmömmäksi.
Toivottavasti Lecteriä ei enää palauteta valkokankaalle. Elokuvamaailma ei kaipaa enää yhtäkään elokuvaa tuhoamaan hahmon legendaa.
