Nimestään huolimatta tässä leffassa on hyvin vähän hempeyttä ja sitäkin vähemmän letkeää meininkiä. Neidonlähde pohjaa keskiaikaiseen legendaan. Miehet ovat kovia ja talon isäntä – hän on itsensä Jumalan veroinen lainlukija.
Märeta (Valberg) on vaalea kaunotar ja hemmoteltu ainokainen. Ingeri (Lindblom) taas on tumma tuittupää, jota Märetan vanhemmat hyvää hyvyyttään pitävät palvelijanaan. Ingeri on erittäin raskaana ja koska miehestä ei ole tietoakaan, hänen asemansa on erittäin huono. Suu vääränä hän hautoo kostoa isäntäväelleen, uhraa Odinille ja kirskuttelee hampaitaan. Sitten painutaan metsään, Märeta parhaimmissaan ja Ingeri lumpuissaan, viemään kynttilöitä kirkolle. Pienempien lasten on syytä olla näkemättä jatkoa, sillä se ei suoraviivaisuudessaan ole kevyttä katsottavaa.
Lindblomin Ingeri tuo mieleen kotimaisen Valkoisen peuran (1952) Piritan, joka oli melko samanoloinen noituja. Kummastakaan leffan nuorista naisista ei voi väittää pitävänsä. Silti heidän kohtalonsa puhuttelevat. Elokuvan selkeitä kulmakiviä ovat Märetan vanhemmat. Erityisesti Max von Sydowin tiukkailmeinen isähahmo on varsin vaikuttava ilmestys. Hyvää draamaa kaikin puolin.
