Pixar aloitti yli kymmenen vuotta sitten animaatioelokuvien suosion koko perheen elokuvillaan, kuten Toy Story ja Ötökän Elämää. Aikuismainen huumori on kasvattanut osaansa yhä suuremmaksi siinä missä vertauskuvallisuus, draama ja lapsenomaisuus ovat kadonneet. Weinstein Companyn levittämä Tapaus Punahilkka (Hoodwinked, 2005) on nuorille ja aikuisille suunnattu humoristinen animaatio, jossa perinteinen punahilkkasatu saa aivan uudenlaisen tulkinnan.
Kankean alun jälkeen hyvin suunniteltu parodia saduista ja muista (animaatio)elokuvista ponkaisee käyntiin huumorillaan. Ohjaajaveljekset Cory ja Todd Edwards ovat myös käsikirjoittaneet tämän pienen satiirin. Veljeksillä on selvästi sana hallussa, vaikka periaatteessa materiaalia on pitkälti lainailtu muista elokuvista, mutta ainakin lainassa ovat parhaat palat.
Teknisesti antiikkinen
Suuren metsän kakkureseptien jatkuvat varkaudet pakottavat leipurit sulkemaan puotinsa. Päässyyllisiksi paljastuvat Punahilkkasadun päähenkilöt, joita etsivä Billy Sammakko (Anthony Anderson) kuulustelee, jotta oikea varas napattaisiin. Karhupäällikkö (Xzibit) heittäisi kaikki putkaan, mutta syytettyjen tarinat ovat uskottavia ja mukailevat toisiaan. Mikä totuus lieneekään on yhdentekevää, sillä käsikirjoittajat ovat pitäneet hauskaa käänteiden kanssa.
Anne Hathaway on yllättävän sopiva vaihtoehto tympääntyneen ja kyynisen Punahilkan osaan, eikä kenellekään muillakaan ääninäyttelijöillä ole hävettävää. Kohdeyleisön iästä kertonee jo sekin, ettei elokuvaa ole käännetty suomeksi, jolloin myös sukkela dialogi säilyttää alkuperäiset vivahteensa ja sisältönsä.
Teknisesti Tapaus Punahilkka ei ole sadanmiljoonan dollarin budjeteilla luotujen Disney ja Dreamworks-animaatioiden tasolla, mutta työnjälki on puhdasta ja liiallisten yksityiskohtien puute oikeastaan tuo selkeyttä ja sujuvuutta kuvaan. Ontuvin lyriikoin toteutetut musikaalikohtaukset rasittavat kokonaisuutta, joskin jodlaava vuohi on hassun hauskaa katsottavaa.
nimimerkki: Martin van Wetten
