Elokuvan historia on täynnä laimeita ja usein turhan imeliä nuorisokuvauksia, joilla on tapana kuvata kaavamaisella tavalla koulukiusaamista tai alkoholismia. Tällaiset teokset ovat lajityypissään niinkin yleisiä, että monesti pääsee unohtumaan niiden välissä syntyneet helmet. Näihin kuuluu eittämättä Nicholas Rayn ja James Deanin yhteistyö, Nuori kapinallinen, jonka sisällössä on arvokkuutta ja syvää ymmärrystä ihmisen sisintä kohtaan.
Jim Stark (James Dean) perheineen muuttaa uuteen kaupunkiin. Eikä aikaakaan kun hän tulee riitaantuneeksi toisten koululaisten kanssa. Samalla hän saa toki myös ystäviä, kuten Judyn (Natalie Wood) ja Platon (Sal Mineo). Mutta matkaan mahtuu myös onnettomuuksia.
Nuori kapinallinen on ennen kaikkea kuvaus siitä, etteivät nuorten ongelmat välttämättä johdu rikkinäisistä perheistä. Elokuva pureutuu taitavasti siihen, että vaikka perheet olisivatkin ehjiä, eivät vanhemmat välttämättä kykene näkemään lastensa ongelmia. Näennäinen hyvinvointi estää heitä ymmärtämästä siinä piileviä säröjä. Kysymys on siis myös koko yhteiskunnasta, amerikkalaisesta unelmasta, joka kaikessa pinnallisuudessaan uhkaa lakaista ongelmat maton alle.
Elokuva on yhtä luonnenäyttelemisen juhlaa. James Deanin, Natalie Woodin ja Sal Mineon välinen kemia pelaa saumattomasti yhteen ja puhaltaa teokseen syvyyttä. Näin muutoin ehkä tylsiltä tuntuvat keskustelutuokiot on saatu tavattoman herkullisiksi filosofisiksi hetkiksi, joissa todella avautuu portti nuorten tunne-elämään. Vaikka osa tästä voikin tuntua vanhentuneelta, on koko elokuva pohjimmiltaan ajaton. Se ymmärtää nuorten elämää niin monipuolisesti ja osoittaa, etteivät kaikki asiat välttämättä ole niin kuin ne päällisin puolin saattavat vaikuttaa. Todellinen taistelu käydään ihmisen sisimmässä. Ja vaikkei sitä sanota ääneen, se koetaan ja tunnetaan yhdessä. Tämän kuvaamisessa Nuori kapinallinen osoittautuu myös avainteokseksi.
Ohjaaja Nicholas Ray on luonut valovoimaisen mestariteoksen, jossa on niin draamaa kuin huumoriakin. Se pukee koko aikansa elämänmenon visuaalisesti rikkaaseen väripalettiin. Kyse ei ole pelkästä nuorisokuvauksesta, vaan ennen kaikkea elämän tärkeistä asioista ja hetkistä, joiden arvon voi ymmärtää vain tietyssä iässä. Loppukohtaus kiteyttää sanoman nuorten ja yhteiskunnan välillä vallitsevasta kohtalokkaasta väärinymmärryksestä.
