Isoveli tulee pelastamaan pissassa olevan pikkuveljen. Touhu vaatii vanhojen haavojen aukaisua sekä antautumista kisailuun poliisien ja kilpailevien gangstereiden kanssa. Siinä leffan juoni lyhykäisyydessään.
Cage on tietty se isoveli, joka on jättänyt rosmoilun ja toimii pyhäkoulumaisesti lasten parissa karting-radalla (!!!). Paluu pahikseksi on kuitenkin edessä pikkubroidin ansiosta. Pikkuveli on totaaliluuseri, jota esittää Frendeissäkin vilahteleva Ribisi.
Puhallettu 60 sekunnissa katsominen vaatii asennetta. Laatikko nollilla se menee, mutta jos vähänkin päästää herneen hyrräämään aivolohkossa, aiheuttaa leffa tahattomia pyrskähdyksiä. Cagen dramaattiset ilmeet, tulisuihkut ja machosanailu saavat aikaan allergiaoireita, jos rainaan suhtautuu liian vakavasti. V-12, fire and fist, you know.
Kummallista kyllä elokuva yrittää ratsastaa Jerry Bruckheimerin (kyseenalaisella) maineella. Ukko on tämän leffan tuottaja, ja ohjaaja tyrkätään tylysti taka-alalle promomatskussa. The Rock, Con Air ja Armageddon ovat leffan markkinoijien mielestä meriittejä!
Perus gangsterileffoistakin saa oivia esityksiä hyvällä leikauksellla ja ohjauksella. Snatch on siitä hyvä esimerkki. Puhallettu 60 sekunnissa -leffaa vaivaa hollymetsäläisyys. Tehosteita on tungettu yltäkylläisesti mukaan ja reipas machosanailu niittää loput tyylitajusta. Cage-Con Air-Rock, tätähän se on.
Jos haluat perusviihdettä, on tämä leffa sinun. Syvällisyyttä tai nobelin arvoisia ajatuksia siinä ei ole. Vinkuvia renkaita, machoilua ja pellin räminää sen sijaan riittää.
Nyt ei hävetä enää ollenkaan niin paljon Rennyn puolesta. Forza actione, sanoisi italialainen.
