Sanotaan heti aluksi, että olin myönteisesti yllättynyt tähän leffaan. Seagal on laihtunut ja meininki on lähempänä sitä vanhaa kunnon hakkaa-ja-tapa-menoa kuten sensein kulta-aikoina. Lisäksi Into the Sun ei näytä läheskään niin halvalta kuin esimerkiksi Out for a Kill. Mitään rumia tietokonekikkailuja ei ole. Mutta mitäs juonessa. Noh, Steven Seagal pääsee jälleen pitämään hauskaa, kun nuori Yakuza-jengi murhaa kuvernöörin. Sitten on sotkuja vanhempien Yakuzojen kanssa sekä kostamisia. Juonesta väliä kunhan Seagal tekee hauskoja temppujaan eikä petä fanejaan!
Ja toiminta onkin sitten laadukasta. Varsinkin, kun sitä vertaa sankarimme aiempiin suoraan videolle-leffoihin, joissa Seagalin itsensä tekemät “hienot” temput olivat laimeita ja stuntti hoiti kunnon ninjailut. Kuten ihan peruspotkut. Nyt on älytty jättää älytön jaloilla venkslaaminen ja Seagal tekee sen mitä parhaiten on aina osannut: kamppailee käsin. Ai-jai, kun ilkiöitä sattuu! Taistelut ovat erittäin hienoja ja fiilistä riittää. Harmi vain, että mätöt ovat suurimmaksi osaksi lyhyitä ja niitä saa odottaa. Parempi tietysti minuutti laatutaistelua kuin 10 minuuttia hassunnäköistä stunttimättöä. Vaan kyllä tämä Seagal-fani oli kovissa kikseissä, kun Seagal heitti ensimmäisen kerran naamalleen sen tutun “Nyt tuli turpaan!!”-ilmeensä. Ja sanonpa, että Seagalilla oli tässä leffassa mukana sellainen ilme, mitä hänellä ei ennen ole ollut. Kännykän soidessa eräässä kohtauksessa hän katsoo sitä silmät ammollaan, ja vetää hampaiden välistä ilmaa nopeasti.
Toiminnan lisäksi toinen asia, mitä tulee arvioida on ohjaus. Ei se kyllä mitään erikoista ole, mutta onneksi taisteluissa ei ole salamaleikkauksia ja muita moderneja, inhottavia “tehokeinoja”. Eräässä pitkässä käsimittelössä itse asiassa näytetään monta eri liikettä per/otto ja tästä nähdäänkin kunnolla kamppailijoiden taidot. Hyvä homma. Plussaa tulee loppupuolen splattermaisesta verellä lutraamisesta. Kyllä näyttää hulppealta, kun Seagal silpaisee vastustajan käden irti, lähtee rennosti kävelemään pois ja kädetön pahis saa jäädä ihmettelemään roiskuttelevaa tynkäänsä.
Seagal on menossa selkeästi parempaan suuntaan. Tällä kertaa on käsikirjoituksesta jätetty typerä dramatisointi pois ja sensei heittää repliikkejä japanilaiseen tyyliin… japaniksi: “Käytän tätä tänä yönä. Se on terävä… Tappaa hyvin.” Suomennettuna kutakuinkin noin, kun hän katselee katanaansa. Toivottavasti Seagal jatkaa samalla mallilla sillä häneltä me fanit odotamme käsirysyjä ja ainakin minä odotan seuraavilta leffoilta lisää katanamättöä.
nimimerkki: Ale
