Edmond on viittäkymppiä lähenevä naimisissa oleva mies. Arki on maistunut puulta jo pidemmän aikaa. Vaimo ei kiinnosta enää seksuaalisesti ja rakkaus on kuollut. Työkään ei merkitse enää mitään muuta kuin vapauden menetystä. Asiaan on tultava muutos ja niinpä mies lähtee vaeltamaan öiseen New Yorkiin hakemaan elämälleen sisältöä ja samalla myös miehisyyttään. Öisessä New Yorkissa voikin käydä mitä vaan…
William H. Macy on maailman paras näyttelemään flegmaattista miestä. Miehen ankea elämä näyttää jokaisessa leffassa ennalta suunnitellulta tai miehen roolihahmojen epävarmoihin otteisiin voi vaikuttaa lähes jokainen vastaantulija. Edmondissa on myös sama alakuloisuus ja sätkynukkemeininki, mutta nyt mies päättää pistääkin vastaan moiselle. Tuosta hiukan yllättävästäkin takinkäännöstä heppu on saanut roolistaan ainakin parilta filmifestivaalilta parhaan miesnäyttelijän palkinnon.
Edmond muuttuu vähitellen, mutta homma menee tietysti lopulta överiksi, joka kaikessa rumuudessaan kääntyy koomisuuden puolelle. Itse koin leffan hienona mustana huumorina, vaikka komediahan tämä ei kuitenkaan ole. Mies latelee muutoksen tultua paljon ajatuksia elämästä filosofisin ottein ja vakaviakin tärppejä on luvassa. Se on vähän ikä- ja suhtautumiskysymys mihin kukanenkin katsoja lopulta tarttuu.
Jos halutaan rinnastaa leffaa muihin tapauksiin niin jotain yhteneväisyyksiä löytyy Michael Douglasin “Rankka päivä” ja Jack Nicholsonin “About Schmidt” -leffoista. Edmondissa tuntuu olevan elementtejä noista molemmista. Jos pidit kyseisistä leffoista niin pidät varmasti myös Edmondista. Leffa on aika lyhyt, mutta ainakaan pitkästymään ei missään vaiheessa pääse.
