Allekirjoittanut sai akuutin lisäannoxen aikaa ja ihan vaan sen kuluttamisexi soittimeen exyi jälleen kerran “elokuva” Suomen elokuvataivaan suurimmalta [I]auteur[/I]-nerolta: Visa Mäkiseltä. Ihan leffan alussa on lopputexteiksi kelpaava luettelo ja jokainen edes osittain järjissään oleva elokuvisti siinä vaiheessa painaa [B]stop[/B]-nappia ja parin välivaiheen jälkeen lennättää DVD:n sen lähteenä olevan henkilön päänuppiin. Kyseinen heitto pitää myös tehdä olan takaa ja voimalla.
“Elokuva” sen parempaa termiä keksimättä esittelee päähenkilökseen Mölsän murheenkryynin, Ville-Kallen (Allan Tuppurainen) joka on luokiteltavaksi parodiaxi aiheesta jota ei silloin edes ollut. Tai oli, mutta ketään ei kiinnostanut. Törpöxi luokiteltava päähenkilö suuntaa kaupunkia kohti ja aiheuttaa hämmennystä. Lisäxi leffan takakansi valhettelee rankasti mainitessaan jalasmökissä viihtyvän Väyrysen (Mus musculus) joka oli tilaisuus laittaa törppö päähenkilö poliittiseen satiiriin ja “elokuva” epäonnistuu siinä täydellisesti. Jonkinlaista juonenkin tapaistakin on mukana ja kuvakerronnasta ei voi sanoa mitään, sillä sitä ei ole.
Useampaan otteeseen Visa Mäkisen työllistämä Allu Tuppurainen ruumiillistaa törpön päähenkilön ehdottomalla selkeydellä ja raivokkaalla ylinäyttelyllä. Yhtään vähempää ei myöskään voi odottaa “elokuvalta” minkä kuvakerronnalliset kexinnöt löytyvät Elokuva ääliöille-oppikirjan ensimmäisestä luvusta. Kaikki roolit ovat äärimmäisen ylivedettyjä ja se haittaa melkoisen pahasti niiden ollessa täysin irrallisia ja kontrastittomia keskenään. Matti Ruohola on kuitenkin hieman velmumpi törppö naiivin törpön vastapainona. Järkeä ei tämän elokuvan hahmoista tai tapahtumista löydä edes täikampaa hyödyntäen ja vähäiset gagit jotka hymähdyttävät eivät todellakaan vakuuta ollen liian harvalukuisia ja venytettyjä. Minkäänlaista suvantohetkeäkään ei “elokuvasta” löydy mikä vaikeuttaa kärryillä pysymistä huomattavan paljon.
Allekirjoittaneella oli toivo että edes kerran Visa Mäkinen olisi osunut edes maalitauluun yrityxessään saada aikaan komediallisen mestariteoxen, mutta jälleen kerran maalitaulu jää ehjäxi. Rehellisyyden nimessä on sanottava että [I]Vapaa Duunari Ville-Kalle[/I] meni kaikista vähiten ohi maalin. Se ei merkitse kuitenkaan mitään lopputuloxen ollessa samaa kiduttavaa ajanhukkaa jonka tuskastuttavuutta ei vähennä edes herrasmies Kentuckyn bourbonmailta.
