[u]Info[/u]
Vuonna 1988 tehty elokuva perustuu löyhästi FBI:n tutkimuksiin kolmesta kadonneesta nuoresta, jotka katosivat vuonna 1964 eräässä Mississipin kaupungissa. Tuohon aikakauteen liittyivät vahvasti Martin Luther King, kansalaisoikeusaktivistit, Ku Klux Klan ja J. Edgar Hooverin kommunismi epäillyt.
[u]Juoni[/u]
Vuonna 1964 rasismi oli vielä valloillaan Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa. Tummilla oli esimerkiksi omat paikat busseissa, kahviloissa ja vessoissa. Eräänä päivänä kaksi valkoista ihmisoikeusaktivistia ja yksi tummaihoinen ajelevat autolla kunnes joutuvat Ku Klux Klanin väijytyksen kohteeksi. Kadonneiden valkoisien miesten takia paikalle hälytetään FBI agentit Ward (Willem Dafoe) & Anderson (Gene Hackman), jotka huomaavat nopeasti että paikallinen sheriffi Stuckey (Gailard Sartain) ja apulaissheriffi Pell (Brad Dourif) liittyvät jollain tavalla katoamiseen.
[u]Näyttely[/u]
Näyttely oli kaikin puolin hyvää. Willem Dafoe (mm. Platoon) suoritti sääntöjä noudattavan agentin roolin niin hyvin kuin vain on mahdollista. Hackman (mm. The French Connection) taas paransi suoritustaan koko elokuvan ajan ja varasti shown elokuvan loppupuolella kun hänen roolihahmo agentti Anderson otti enemmän roolia KKK:n jäsenien kiinnisaamiseksi. Brad Dourif (mm. One Flew Over the Cuckoo’s Nest) yllätti positiivisesti rasistisena KKK:n jäsenenä, kyseinen näyttelijä kun oli ainakin allekirjoittaneelle tuttu täysin erilaisista rooleista. Muut maininnan arvoiset roolisuoritukset tulivat esimerkiksi useista sivuosista tutulta Stephen Tobolowskyltä, joka näytteli ihan mallikkaasti KKK:n puhemiehen roolin. Pormestarina nähtiin aina niin uskottava R. Lee Ermey (mm. Full Metal Jacket).
[u]Kommentit[/u]
Ohjaaja Alan Parker loi elokuvalle ahdistavan tunnelman mustien elämästä 60-luvulla. Katsoja aistii väkisinkin elokuvan kuvaaman pelon, inhon ja vihan. FBI:n asema kuvailtiin aika heikkona ja J. Edgar Hooverin nimi mainittiin pari kertaa negatiivisessa mielessä. Elokuva herätti tunteita ja ajatuksia vielä lähes 30 vuotta sen julkaisun jälkeenkin. Vaikka maailma on kehittynyt hurjaa vauhtia ihmisoikeuksien ja teknologian muodossa niin on joskus ihan hyvä pysähtyä ja ajatella mitä vähemmistöt ovat joutuneet kokemaan niinkin lähihistoriassa kuin 50 vuotta sitten.
“You only left me a nigger, but at least I shot me a nigger. “
*****/*****
