Larry Flynt (Woody Harrelson) on mies, joka perusti lehden nimeltä Hustler. Lehtihän on paljon rajumpi, kuin siihen aikaan suosittu Playboy. Asiallisten artikkelien sijasta lehti sisältää paljon nakukuvia ja härskejä pilapiirroksia. Larry jotuu moneen kertaan oikeuteen, sillä suosiostaan huolimatta Hustler ei ole lehti jokaisen makuun. Larry ei kuitenkaan pienestä loukkaannu, vaan lähtee taistelemaan sananvapautensa puolesta.
Larry Flynt – minulla on oikeus on hyvin ravisuttava ja hieman surullinenkin kertomus amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Moneen kertaan voidaan kuulla elokuvan aikana Larryn sanovan: “Tämä on Amerikkaa!” Välillä Larry tulee oikeudenkäyntiin jopa Tähtilippu vaippanaan, mikä tietenkin suuresti ärsyttää arvoisaa tuomaria. Ohjaaja Forman on ladannut elokuvaansa myös paljon mustaa huumoria, eikä amerikkalaista yhteiskuntaa paljon ihannoida. Mikään kovin vapaa maa ei elokuvan mukaan ole kyseessä.
Larry Flyntistä ei anneta kovin välkkyä kuvaa, mutta kuitenkin jätkää leffassa suuresti kunnioitetaan. Hän oikeastaan vain “halusi tienata rahaa ja pitää hauskaa”. Vaikka jätkä ansaitsikin rahaa ja sai paljon naisia, niin silti elämä ei paljon hymyillyt hänelle. Lopulta Larry joutui pyörätuoliin halvaannuttuaan luodista ja istuskelee siinä kapistuksessa vielä tänäkin päivänä. Oikealla Larry Flyntillä on muuten jopa pieni rooli elokuvassa.
Milos Forman halusi alunperin Flyntin rooliin Bill Murrayn tai Tom Hanksin. Hanks olisi minusta ollut todella huono valinta, mutta Murray olisi ollut puolestansa loistava valinta. Valitettavasti hän ei vastannut takaisin soittopyyntöihin. Woody Harrelson on kuitenkin aivan mainio Larry Flynt, todella antaumuksellinen roolisuoritus tuolta aliarvostetulta näyttelijältä. Edward Norton nähdään Larryn asianajajana, joka oli Nortonin toinen roolisuoritus, eikä poika näyttele ollenkaan hassummin, vaikka ei kyseessä olekaan mikään Fight Clubin kaltainen mestari roolisuoritus. Larryn vaimona nähtävä Courtney Love näyttelee jopa yllättävän hyvin ja aidontuntuisesti, mitä jostain syystä en ollenkaan osannut odottaa. Larryn veljeä Jimmyä esittää Woodyn veli Brett Harrelson, aika ilmeettömästi, mutta ei ihan huonostikaan.
Ikävän vähälle huomiolle jäänyt laatudraama, joka myös naurattaa sekä koskettaa. Käsikirjoituksen ovat rustanneet muutenkin elämänkertoihin erikoistuneet Scott Alexander ja Larry Karaszewski (Ed Wood, Man on the Moon), eivätkä he hommissaan ole ollenkaan tyrineet, mutta elokuvan suurin voima lähtee itse näyttelijöistä. Milos Forman on todella hyvä ohjaaja ja hänen jälkensä on todella asiallista, välillä pistetään oikein kunnolla vauhtia peliin, välillä taas rauhoitutaan hetkeksi. Myös kivoja kikkoja on osattu käyttää, mutta valitettavasti elokuva näyttää välillä dokumentilta, mikä ei ole minusta ihan hyvä juttu. Larry Flynt – minulla on oikeus ei ole muutenkaan ihan täydellinen leffa ja siitä jää hieman TV-elokuvan maku suuhun, mutta kuitenkin kyseessä on voimakas kannanotto aiheeseen, amerikkalaiseen sananvapauteen, sekä muutenkin todella hieno elämys. Kannattaa myös tutustua Milos Formanin seuraavaan elämänkertaelokuvaan Man on the Moon, joka on kertomus erikoisesta koomikkolegendasta Andy Kaufmanista.
