Lenny Bruce oli lavakoomikko, joka vaikutti 1950- ja 60-luvulla. Monien törkeyksien latelemisien jälkeen Lenny kuoli noin 40-vuotiaana huumeiden yliannostukseen. Sitä ennen Lenny eli kuitenkin kohtuullisen mielenkiintoisen elämän. Alkuun hän oli vain surkea juutalaiskoomikko, mutta eräänä päivänä hän tajusi ruveta latelemaan hävyttömyyksiä ja törkeyksiä, mistä kansa piti. Hän löysi vaimokseen strippari-Honeyn, jonka kanssa hän jäi huumekoukkuun. Avioliitossa syntyi lapsikin, mutta lopulta Lennyn ja Honeyn tiet erkanivat. Honey oli siihen aikoihin niin pahassa huumekoukussa, että Lenny näki parhaakseen viedä lapsen itselleen. Entinen aviopari ei ollut kuitenkaan koskaan keskenään mitään vihamiehiä, vaan he pitivät yhteyttä toisiinsa loppuun asti.
Lenny joutui usein vaikeuksiin poliisien kanssa, sillä hän mukamas rikkoi lakia käyttämällä törkeitä ilmauksia naisten ja miesten sukupuolielimistä. Nykyisin tuo on arkipäivää, mutta eipä ollut 50-luvulla. Hänen törkeyksiensä alla oli kuitenkin sanomaa suvaitsevaisuudesta sekä tekopyhästä yhteiskunnasta, ja voisi hänen lavakomiikkansa sanoa jonkinlaiseksi nerokkuudeksikin. Bob Fosse on tehnyt dokumentaarisella tyylillä näytellyn elokuvan Lenny Brucen elämästä ja nimen omaan hänen urastaan törkeänä lavakoomikkona. Lennyn ura onkin erittäin tärkeä etappi stand up -komedian historiassa, sillä ilman sitä vitsit tuskin olisivat tätä luokkaa. Dustin Hoffman vetää uransa parhaimpia roolisuorituksia rääväsuisena Lennynä, mutta eipä 70-luvulla Hoffman huonoja rooleja tehnytkään.
Elokuva on hyvin rakennettu. Kehyksenä toimii haastattelut, joissa mukamas haastatellaan Honey Brucea, Lennyn äitiä ja manageria. Välillä nähdään Lennyn myöhemmän kauden stand up -komiikkaa partasuisen Hoffmanin esittämänä. Punaisena lankana on kuitenkin tarina, joka koko ajan etenee. Sitä mukavasti väritetään noilla haastatteluosuuksilla ja lavaesiintymisillä. En tiedä yhtään kuinka uskollinen elokuva on oikean Lennyn elämälle, mutta mitä olen asiaa vähän tutkinut, niin aika todenmukaiselta leffa vaikuttaa. Ohjaaja Fosse kuljettaa leffaansa jämäkästi eteenpäin. Vauhti ei päätä huimaa, mutta vahva draamallinen jännite pitää otteessaan. Strippiluolien tanssikohtauksissa on sähköä ja Lennyn lavaesiintymisissä on potkua.
Lenny on väkevää draamaa, jonka kantavat voimat ovat Fossen upea ohjaus ja Hoffmanin mahtava roolisuoritus. Sivuosissakin nähdään hyviä vetoja, vaikka Hoffman heidät armottomasti varjoonsa jättääkin. Honeyna nähtävä Valerie Perrine ansaitsee joka tapauksessa maininnan uskottavasta roolisuorituksestaan.
Lenny on hieno leffa, joka on saanut ihan liian vähän huomiota osakseen. Jos laadukas draama ja stand up -komiikka kiinnostavat, niin Lenny kannattaa ehdottomasti katsastaa. Nykyisin Lennyn tarina on aika tavallista elämäkertaelokuvien tavaraa, mutta Bob Fossen mestariteos jaksaa porskuttaa vieläkin.
