Kehonrakentajapiirien varttijumala Iso-Arska siirtyi elokuvanäyttelijäksi menestyksellä. Hollantilaisen ja kiistatta kyvykkään Paul Verhoevenin ohjaama [I]Total Recall[/I] ottaa pohjakseen Philip K. Dickin tarinan, joten älyllinen peruste actionmäiskeelle on vahva, mutta ei missään nimessä peitä silkkaa meininkiä alleen.
Douglas Quaid (Arnold Schwarzenegger) on siis rakennusjermu tulevaisuudessa. Hän on naimisissa Lorin (Sharon Stone) kanssa ja muutenkin elää melkoisen värittömästi. Hän kuitenkin on omituisen kiinnostunut Marsista joka on kolonisoitu. Värittääkseen elämää hän menee Rekall-nimiseen firmaan missä hän voi ostaa muistoja itselleen ja Quaid tilaa itselleen roolin salaisena agenttina. Jokin menee pieleen, Richterin (Michael Ironside) johtamat kovanaamat ovat hänen perässä, tutut paljastuvat vihollisiksi ja hän seuraa johtolankoja jotka vievät hänet Marsiin ja muinaisten marsilaisten välittömän terraformaatiolaitteen luoksi. Ja tapaapa hän Melinan (Rachel Ticotin) ja antaa Marsin vähemmän mukavan ilmakehän tehdä selvää korruptoituneesta Vilos Cohaagenista (Ronny Cox). Rekallin myyntimies Bob (Ray Baker) kertoi siis totuuden asiakkaalle.
Lähtökohta on siis älymystöä kiehtova, mutta Paul Verhoeven ei missään nimessä anna ajatusmurskalle aikaa. Heti Quaidin istuttua Rekallin tuoliin ei silkasta takaa-ajon hurjuudesta hellitetä, petoksia sataa Quaidin niskaan kaataen ja The Governoratorin leffojen stereotyyppinen tyyli myös vääntyy sillä että Quaid ei todellakaan selviydy ilman tällejä.
Arnold on vakuuttavan kaapissa kunnossa ja pystyy myös esittämään dialogin kimmerialaista Tuhoajaa paremmin, mutta RADA:n tai Actor’s Studion kasvatteihin ei häntä voi verrata. Mielenkiintoista on myös huomata että Quaid luottaa pelkkään raakaan voimaan ja häijyyteen käsikähmässä. The Governorator on uransa huipulla ja heittää myös one-linereita.
Rachel Ticotin ja Sharon Stone ovat ainoat merkittävät naisroolit ja koska toiminnasta on kyse ei kumpikaan ujostele nyrkkien tai tulivoiman suhteen. Ticotinin tulinen brunetti on jyrkkä vastakohta Stonen hyytävälle blondille, mutta molemmat tekevät juuri sopivaa työtä veriseen toimintamäiskeeseen. Lisäksi silmä lepää mielellään heissä.
Saman ohjaajan teoksessa [movie]RoboCop[/movie] Ronny Cox esitti niljakkaan korruptoitunutta yhtiöroistoa. Nimi on vaihtunut, mutta kyseessä on täsmälleen samanlainen konna jonka tärkein muskeli on puolikalju kovanaama. Michael Ironsiden synnynnäisen häijy ulkomuoto sopii mainiosti säälimättömän kovalle ja raa’an tehokkaalle Richerille joka ei kuitenkaan ole tyhmä ja hänellä on ehkä jopa inhimillisiä tunteita. Tärkeintä on kuitenkin se että Richter on pahin fyysinen uhka Quaidille siinä missä Cohaagen edustaa juuri sitä Quaid ei halua olla ja molemmat kuolevat verisesti.
Rob Bottin tuottaa vankkaa, iljettäjää käsityötä luodessaan kaikki niljaisuudet eloon. Mukana on inha mutantti Kuato (Marshall Bell), lukuisia epämiellyttäviä, rampauttavia mutaatioita, luodit repivät kämmenen kokoisia reikiä kudokseen mikä roiskii litroittain verta ja Marsin ilmakehä aikaansaa viimeisen päälle inhottavan kuoleman. Verhoevenin suorasukaisuus ja Bottinin taito luo viimeisen päälle raakaa väkivaltaa mikä kylläkin pysyy tarinalle alisteisena ja hurjana.
Lopputulos on siis todella brutaali ja tiivistunnelmainen toimintaleffa Governoratorilta, mutta Verhoevenin tiukka ohjaus ja tavanomaisen mäisketason huomattavasti ylittävä käsikirjoitus luo todellisen toimintahelmen. Ohjaajansa ja tähtensä onnistuneempia teoksia jonka ainoa heikkous on siinä että se ei ole uraauurtava.
