Ollaan pienessä kaupungissa joskus 1800-luvulla. Franz Woyzeck (Kinski) on useiden erilaisten tahojen mielivallan alaisena. Kapteeni simputtaa häntä, lääkäri pakottaa hänet mielettömään ruokavalioon ja puhuttelee häntä kolmannessa persoonassa. Woyzeckin vaimo pettää häntä ja tilanne kiristyy kunnes se räjähtää valloilleen.
Werner Herzogin ja Klaus Kinskin kolmas yhteistyö hyödyntää häikäilemättömästi Kinskin taidokkuutta näyttelijänä. Suunnaton intohimo kätkeytyy heittopussin pinnan alle ja pääsee ainoastaan muutamissa kohtauksissa repeämään näkyviin. Valitettavasti tämä voima jää täysin hyödyntämättä.
Herzogin ohjaus on varmaotteista ja äärimmäisen rauhallista. Leikkauksia on hyvin vähän ja kerronnan teatraalisuus on äärimmäisen näkyvää. Woyzeck on hyvin mutkikas elokuva – siinä on huumoria, väkivaltaa ja tragiikkaa. Sen ainoa heikkous on hieman laahaava kerronta, mitä teatraalinen ote korostaa.
Kokonaisuutena Woyzeck on näytelmä miehestä, jonka sietokyky ylittyi ja tätä kärsivää uhria tulkitsee Klaus Kinski koko alkukantaisen neroutensa voimalla.
nimimerkki: Jurpo
