WALL-E (Ben Burtt) on jätteitä käsittelevä robotti. Se kulkee aurinkoenergialla ja tekee työnsä konemaisen järkähtämättömällä moraalilla. Sen urakka on kestänyt kauan ja se keskeytyy kun tiedustelua tekevä EVE (Elissa Knight) saapuu paikalle ja lisäksi huomaa yhden WALL-E:n uteliaisuudesta keräämän esineen: yhteyttävän kasvin. Tämä liittyy erittäin pitkään tapahtumaketjuun jonka seurauksena ihmiskunnan jäänteet asuvat ylipainoisen velttoina Buy n’ Large-yhtymän Axiom-avaruusaluksella jota ohjastelee autopilotti AUTO (MacInTalk) ja kapteeni (Jeff Garlin). Nämä isommat merkitykset kuitenkin ovat yhdentekeviä WALL-E:lle, sillä hän vain haluaa olla ystävänsä, EVE:n kanssa, katsoa musikaaleja ja pitää häntä kädestä. Itsepäinen ja vähän ymmärtävä jäterobotti muuttaa epähuomiossa koko ihmiskunnan historiaa ja jopa Allekirjoittaneen kaltainen pettynyt ja kyyninen pessimisti nautti jokaisesta hetkestä.
Myönnän heti alkuun että en ole kovinkaan paljoa tutustunut Pixarin tuotantoihin, mutta jos [I]WALL-E[/I] on esimerkki laatukäyrän keskeltä pitää Allekirjoittaneen alkaa paikkailla sitä aukkoa. Se on lähes täydellinen piirroselokuva ja samalla ihastuttavan minimalistinen seikkailu. Alkupuolella saa kauhistella ankeaa joutomaata mihin verrattuna post-apokalyptinen joutomaa näyttää Eedenin puutarhalta ja sieltä se siirtyy futuristisen avaraan Axiomiin muuttuu hidas, suorastaan minimalistinen kerronta nopeaksi ja dramaattiseksi, mukaan tulee oikeaa konfliktia eri osapuolien välille ja ihravuori laittaa selkärankansa ja siihen kiinnittyneet lihaulokkeet ylitöihin ja siihen on myös syy.
Ben Burtt ja Elissa Knight eivät paljoa pääse taitojaan esittämään, sillä WALL-E ja EVE ovat lähes puhtaasti visuaalisia hahmoja joiden repliikit ovat lyhyitä, mutta suunnattomalla sydämellä esitettyjä. John Gertie Axiomin kapteenina käy läpi suurimman henkilökehityksen miehenä joka saa tehtäväkseen toimia kuin kapteeni ja myös päättäväisyyttä ajaa tahtonsa läpi. Lyhyesti sanoen ohjelmointinsa ylittänyt jäterobotti laittaa koko Axiomin sekaisin. Antagonistina on ihan oikea tietokone (MacInTalk on Applen puhesyntetisaattori) jonka matala monotonia on jyrkkä vastakohta paljon tunteellisemmille ihmishahmoille ja niiden välissä oleville roboteille, joihin liittyy myös itsepintainen siivousrobotti M-O (Ben Burtt), joka saa loputtoman urakan eteensä.
Upea toteutus, minimalismi ja silkka [I]elokuvan taika[/I] yhdistyvät puhtaan visuaaliseksi seikkailuksi minkä hahmot ovat yksinkertaisia, mutta teemat ja tapahtumat kaikkea muuta kuin sitä. Ne ovat ikuisia. Ainoa heikkous on siinä että juoni käynnistyy aivan liian pitkän ajan jälkeen, joten se etenee kovalla nopeudella ja mukana on myös muutamia omituisuuksia jotka sotivat jo rakennettua maailmankuvaa vastaan. Ne eivät kuitenkaan hajota elokuvaa ja ovat pelkkiä omituisia detaljeja.
