Vuonna 2013 julkaistiin jälleen uusi Ip Manista kertova elokuva. Tällä kertaa elokuvan tekijätiimi oli sama kuin vuonna 2010 ilmestyneessä The Legend Is Born – Ip Man elokuvassa Herman Yaun ohjatessa ja Erica Leen vastatessa käsikirjoituksesta. Pääosaan kiinnitettiin todella mittavan uran tehnyt Anthony Wong ja elokuva sai nimekseen Ip Man: The Final Fight.
Ip Man: The Final Fight kertoo nimensäkin mukaisesti Ip Manin elämän myöhemmistä vaiheista. Eletään vuotta 1949 ja Ip Man matkustaa Hong Kongiin etsimään parempaa elämää. Foshan on köyhtynyt ja elannon hankkiminen pienessä kylässä on liian vaikeaa. Hong Kongissa Ip Man aloittaa Wing Chunin opetuksen ja uusia oppilaita alkaa tulla mestarin oppiin. Elämä näyttää hymyilevän hetkellisesti, vaikka vaimo palaakin takaisin Foshaniin, sillä Ip Man löytää Hong Kongista uuden rakkauden ja koulullakin näyttää menevän hyvin. Asiat kuitenkin vaikeutuvat, kun koulun oppilas sekaantuu Hong Kongin alamaailman kuvioihin. Näin Ip Man joutuu vielä kerran taistelemaan.
The Final Fight on selkeästi enemmän draamaelokuva, joka näkyy siinä, että taistelukohtauksia ei ole enää niin paljoa. Tämä toki selittyy sillä, että Ip Man kuvataan elokuvassa jo keski-iän ylittäneeksi ja kroonisista vatsaongelmista kärsiväksi mieheksi. Hauskaa sinänsä, sillä elokuva sijoittuu täysin samaan aikaan kuin vuonna 2010 ilmestynyt, eri tuotantotiimin tekemä Ip Man 2, jossa Ip Man oli vielä täydessä iskussa. The Final Fight siis keskittyy enemmän draamaan, jota luodaan ihmissuhteiden avulla. Ip Manin vaimo ei halua elää Hong Kongissa ja kaksikko näkee toisensa viimeistä kertaa, kun vaimo lähtee takaisin Foshaniin. Uusi rakkauskaan ei ole helppoa, sillä Ip Manin oppilaat vastustavat suhdetta ja aiheuttavat näin lisää huolia Ip Manin elämään.
The Final Fight sortuu melko yleiseen ongelmaan, sillä käsikirjoitusta tehdessä hahmoja on keksitty selkeästi liikaa, jonka vuoksi elokuvan henkilöt jäävät auttamatta kaukaisiksi ja sekaviksi. Hahmoja on niin paljon, että elokuvan loputtua suurinta osaa ei edes muista. Hahmojen tarinoita yritetään kertoa hieman, mutta rajallisen ajan takia niistä ei saa minkäänlaista otetta. Hahmokatraasta löytyy niin poliisia (Jordan Chan), ompelija/unioniaktivistia (Jiang Luxia), tarjoilijaa (Gillian Chung) kuin vanginvartijaakin (Marvel Chow) ja monia muita.
Hahmoissa olisi kuitenkin ollut potentiaalia huomattavasti parempaankin, sillä esimerkiksi korruption kanssa painiva poliisi, joka ajautuu koko ajan lähemmäksi rikollisuutta ja ongelmia, olisi ollut varsin mielenkiintoinen sivujuoni. Mielenkiintoinen hahmo olisi voinut löytyä myös paikalliselta rikollisalueelta, jonne poliisilla ei ole asiaa. Valitettavasti hahmon kohdalla on menty pahasti metsään. Hung Yan-yan, joka on toiminut paljon myös Jet Lin stunttimiehenä, on mysteerisen taustan omaava julma rikollispomo Dragon, joka on vallannut alamaailman herruuden. Tähän asti hahmo vaikuttaa vielä lupaavalta, mutta sitten alkaakin mennä pahasti vikaan. Rikollispomon kasvot ovat täynnä arpia ja aseena hänellä on jäähakut/koukut. Kyllä, jäähakut. Alamaailman pomo on siis joko todella kova Kapteeni Koukku-fani, tai tuotantotiimin ideat ovat olleet melko vähissä. Hahmona tämä alamaailman raaka hallitsija olisi ollut todella mielenkiintoinen, mutta valitettavasti hahmon tarinaa käsitellään vain pintapuolisesti ja hätäisesti. Elokuvassakin hahmo saa melko vähän ruutuaikaa ennen lopullista taistelua, joka sekin osoittautuu melko laimeaksi.
Positiivista on kuitenkin Anthony Wongin roolisuoritus ikääntyneenä Ip Manina. Vähäiset taistelukohtaukset onnistuvat hienosti, vaikka Wong ei Wing Chun-tyyliä olekaan harrastanut. Vähäeleinen ja varma suoritus antaa elokuvalle vahvan rungon, vaikkakaan yksin Wongin suoritus ei elokuvaa pysty kannattamaan. Muiden näyttelijöiden suorituksista on vaikea sanoa mitään, sillä koska hahmoja vilisee niin paljon, ei näyttelijöiden taidotkaan pääse oikeuksiinsa. Taistelukohtaukset ovat kohtalaisen hyviä, vaikkakaan kahden ensimmäisen Ip Man tasolle ei ylletä missään tapauksessa.
Ip Man: The Final Fight on kohtalainen elokuva. Siinä on paljon enemmän draamaa, joka taas karsii toiminnan määrää. Draama on pääsääntöisesti hyvää ja toimintakohtauksetkin varsin toimivia. Juoni on kuitenkin melko ohut, jota taas yritetään paikata tolkuttomalla sivuhahmojen määrällä. Ja onpa mukaan hahmokirjoon tuotu myös Bruce Lee, joka käy tervehtimässä vanhaa mestariaan ja saa vanhan miehen vielä tekemään mainosvideon Wing Chun-tyylistä.
Loppujen lopuksi The Final Fight on katsottava elokuva. Se ei viihdytä yhtä hyvin kuin aikaisemmat Ip Man elokuvan, eikä se yllä millään osa-alueella niiden tasolle. Ohut juoni ja sen huonot paikkausyritykset tekevät elokuvasta hieman sekavan ja läpinäkyvän. Elokuvaa voi suositella aikaisempien elokuvien ystäville, sillä se tuo esiin uusia asioita ja viihdyttää kuitenkin yhden katsomiskerran.
