Frozen kertoo kolmesta laskettelijasta, Dan Walkerista (Kevin Zegers) ja hänen tyttöystävästään Parker O’Neilistä (Emma Bell), sekä hänen parhaasta kaveristaan Joe Lynchistä (Shawn Ashmore), jotka vähillä rahoillaan maksavat hiihtohissin valvojalle 100 dollaria päästäkseen laskettelemaan. Valvojan lähtiessä pomon juttusille, kertoo hän sijaiselleen rinteeltä tulevan vielä kolme heppua alas. Valvoja ei kuitenkaan huomannut, että rinteessä oli vielä päähenkilöiden mennessä hissiin kolme laskettelijaa, jotka olivat sinne aikaisemmin menneet ja täten kolmen laskettelijan laskettua alas rinne suljetaan, jolloin elokuvan kolme päähenkilöä jäävät kamppailemaan hengestään jäätävän kylmiin olosuhteisiin.
Frozen on kuvattu kokonaan ilman minkäänlaisia green screenejä, lavasteita, taikka CGI:tä, mikä tekeekin siitä hyvin aidontuntuisen elokuvan. Elokuva alkaa mukavan rennosti kuvaten vuorta komeilla lumisilla maisemakuvilla, sekä esitellen päähahmot ja luoden heille hieman taustaa lähinnä dialogin kautta. Mikä parasta, yhdestäkään hahmosta ei tehdä mitenkään ilmiömäistä sankarihahmoa, vaan jokainen hahmo on yksi muiden joukossa. Tällöin kukaan ei nouse kliseisen sankarilliseksi ja elokuva säilyttää tietyn otteen realistisuuteen, jolloin myös katsojan on huomattavasti helpompi asettaa itsensä päähahmojen asemaan. Hahmojen keskenäistä jutusteltua on mietitty dialogia kirjoittaessa, eikä turhia aivopieruja täten nähdä. Päin vastoin, luvassa on oikein menevää keskustelua, jota voisi kuvitella kenen tahansa kaveriporukassa esiintyvän. Tunnelman tiivistyessä, myös dialogi vaihtaa suuntaansa ja saa hahmojen keskustelut entistä mielenkiintoisemmiksi. Luonnollisesti tälläisissä tilanteissa hahmot pohtivat asioita, mistä löytyy pohtimisen aihetta myös katsojalle. Käsikirjoitus on muutenkin mietitty tarkoin, eikä juonenaukkoja pahemmin ole nähtävissä.
Tälläisissä elokuvissa on mukavaa asettaa itsensä hahmojen asemaan ja miettiä, mitä moisessa tilanteessa itse tekisi. Henkilökohtaisesti kävin läpi samat ratkaisut kuin elokuvan hahmotkin, jolloin ei tarvinut pohtia hahmojen älykkyysosamäärää. Toki on ymmärrettävää, ettei jäätävän kylmissä olosuhteissa aivot välttämättä toimi samalla tasolla kuin lämpimässä huoneessä istuskelevan katselijan. Käsikirjoitus ei myöskään turvaudu tyypillisen kliseisiin viime tipassa tapahtuviin ratkaisuihin, mikä tekeekin tapahtumista melko ennalta-arvaamattomia. Myös käsikirjoituksen uskaliaisuus on kehumisen arvoista, nimittäin se ei turhaan kaunistele asioita, taikka pyri yltiöonnellisuuteen. Munakkuudesta täytyy toki antaa kiitosta myös kuvaukselle, mikä suurimmiksi osin kuvaa kaikkea mitään turhaan peittelemättä. Hahmojen sijoittaminen kässäriin on toteutettu mainiosti, sillä yksikään heistä ei tunnu mitenkään turhalta elokuvaan kuulumattomalta henkilöltä.
Roolisuoritukset onnistuvatkin yllättävän hyvin näiltä itselleni ainakin tuntemattomilta näyttelijöiltä. Emma Bell, joka oli myös ensimmäinen koe-esiintyjä asetti riman niin korkealle että Adam Green päätti viikkojen koe-esiintymisien jälkeen valita Bellin rooliin. Bell osaa kieltämättä eläytyä rooliinsa näyttelemällä hyvin onnistuneesti pelkotilaan joutuvaa nuorta neitokaista, joka pyrkii turvautumaan miespuolisiin tuttaviinsa. Näyttelytyö ei ole neidiltä mitenkään tönkköä alinäyttelyä, taikka yliampuvaa kirkumista, mitä itse vihaan ylikaiken, vaan neiti suorittaa mukavan aidonoloisen roolisuorituksen palelevasta ihmisestä. Bellin poikaystävää näyttelevä Kevin Zegers tekee puolestaan hyvin itsevarman roolisuorituksen, joka osaa tehdä hahmostaan hyvin realistisen pistämällä kaikkensa peliin tosipaikan tullen, mikä saakin miehen hahmon naurettavuuden sijaan näyttävän oikeasti kamppailevan hengestään. Vaikka näyttelijäkolmikko tekeekin hyvin tasokkaat roolisuoritukset, mielestäni pisimmän korren vetäisee Zegersin parasta kaveria näyttelevä Shawn Ashmore. Ashmoren tulkinta pariskunnan hieman ulkopuolelle jäävästä toverista on ehkä se kaikkein realistisin. Mies pistää kaikkensa peliin elokuvan alusta lähtien, eikä ote lipsu missään vaiheessa. Miehen hahmoon on todella helppo samaistua, eikä hän sorru millän tasolla yli-, tai -alinäyttelyyn. Mukavaa on myös huomata, että koko joukko pistää parastaan, eikä elokuvaa katsellessa tarvitse kitua kenenkään ärsyttävän huonoa tulkintaa, jolloin katsoja oikeasti välittää hahmoista. Näyttelijöiden loistavien roolisuoritusten ansiosta leffan tunnelmastakin saa nauttia täysin mitoin.
Leffan tunnelma on todella mukaansatempaava. Taustalle valitut musiikit saavat dramaattiset kohtaukset koskettavuuden lisäksi myös pohtimaan elokuvan kuvatessa päähahmojen surua, pelkoa ja tuskaa. Vaikka olen itse katsellut satoja kauhu- ja -jännityselokuvia, niin on pakko myöntää että tämän leffan kohtaukset saavat jopa minut irtautumaan tosielämästä ja katsomaan ruutua täysin keskittyneenä, ei siksi, että ne olisivat pelottavia, vaan koska hahmoista tulee oikeasti välittämään. Jännittävissä tilanteissa saa oikeasti jännittää, nimittäin korkealta kuvatut kohtaukset ovat yllättävän onnistuneita ja kameran pyöriessä hahmojen ympärillä niin lähi-, kuin -kaukokuvat ovat näyttäviä ja tuovat katsojan lähemmäksi päähenkilöitä. Tällöin tapahtumat tuntuvat kuin olisi itse heidän saappaissaan, jolloin ainakin itse huomasin puristavani sohvan reunaa ja irvistäen hahmojen ollessa erittäin tiukoissa paikoissa. Toisin sanoen elokuva on hyvin tiivistunnelmallinen ja jännittävä. Onnistuneeseen tunnelmaan vaaditaan toki kokonaisuudeltaan hyvää suoritusta ja sehän Frozenissa onkin varsin miellyttävää, nimittäin kokonaisuus on tarkoin rakennettu.
Frozen on turhan pienelle huomiolle jäänyt elokuva, mikä saattaa toisaalta olla hyväkin. Nyt tämä säilyy kohtalaisen vähän hypetettynä, jolloin odotukset pysyvät sopivissa mitoissa ja elokuva pääsee yllättämään olan takaa. Vaikka tälläiseltä selviytymistarinalta saattaisi odottaa melko kliseistä ja tylsää kokonaisuutta, on koko tiimi päättänyt pistää parastaan ja tuloksena on oikeasti jännittävä, ajatuksia herättävä ja koskettava selviytymistarina. Suosittelen tätä vähänkään kyseisestä aiheesta kiinnostuneille tai muuten vain piinaavaa jännitystä hakeville katselijoille.
