60-luvulla filmattiin paljon sotaseikkailuja, jotka tehtiin Korkeajännitys-hengessä. Joukossa on paljon sellaisia helmiä kuten Kotkat kuuntelevat, Navaronen tykit ja nyt arvosteluvuorossa oleva Likainen tusina. Likainen tusina kuuluukin oman lajinsa kärkeen ja on maineensa arvoinen. Aikoinaan Oscarin äänitehosteista voittanut elokuva synnytti uusia kassaennätyksiä ja jätti jälkeensä lukuisia jäljittelijöitä, mutta Likainen tusina on pitänyt pintansa eikä ajanhammaskaan ole päässyt nakertelemaan leffaa vaikka ikää elokuvalla on.
Lee Marvin näyttelee majuri John Reismania, joka saa tehtäväkseen kouluttaa 12 miehestä todellisia asetaitureita, jotka lähtevät suorittamaan vaarallista tehtävää natsien ylintä johtoa vastaan. Valitettavasti nämä miehet eivät ole mitä tahansa äijiä vaan vankeuteen tuomittuja miekkosia joista osa on tuomittu pakkotyöhön ja osa taas kuolemantuomioon. Miehet voivat saada armahduksen jos nämä suorittavat tehtävänsä. Aluksi osa miehistä kapinoi Johnia vastaan mutta pian yhteistyön on sujuttava vaikka väkisin miehien jouduttua ankarien tositoimien keskelle.
Likainen tusina on elokuva, jossa melkein kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Lee Marvin loistaa pääosassa rähjäisenä ja kovaotteisena majurina. Sivuosista löytyy aikansa suurtähtiä kuten Charles Bronson ja Donald Sutherland. Näyttelijäpuoli on siis kunnossa ja samaa voi myös sanoa nerokkaasta käsikirjoituksesta, joka kuljettaa elokuvaa taianomaisesti eteenpäin. Käsikirjoittajalta on myös hyvä ratkaisu käyttää suurin osa elokuvasta koulutusjakson kuvaamiseen. Vasta loppupuolella elokuvassa nähdään aseiden laulamista ja pommien paukkumista, mutta silloinkin soditaan kuin viimeistä päivää. Vaikkei elokuvan väkivalta mitään kovin graafista olekaan niin silti katsojalle välittyy se että sota ei ole mitään ruusuilla tanssimista.
Yhteenvetona Likainen tusina on oikein mainio äijäelokuva huumorilla varustettuna. Vaikkei tämä ihan täydellinen olekaan niin silti tämä on elokuva joka kiertää isältä pojalle korkkareiden kera.
nimimerkki: Mask
