Matt Buckner (Wood) saa kenkää Harvardista, kun ottaa rikkaan ja hyväsukuisen kämppiksen huumekätköt niskoilleen. Kymppitonnin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesta avuliaisuudestaan saava Matt matkustaakin Lontooseen tapaamaan siskoaan Shannonia, joka on perustanut perheen sumusaarille.
Jo ensimmäisenä päivänään Englannissa Matt puoliksi pakotetaan yhteen Shannonin miehen, Steve Dunhamin Pete-veljen (Hunnam) kanssa. Pete on henkeen ja vereen jalkapalloseura West Ham Unitedin kannattaja, mutta ennen kaikkea kannattajakunnan huligaanijaosto Green Street Eliten pomo. Matt pääseekin sisälle “firman” toimintaan ja Peten suojelukseen. Se kyrsii Peten luottomiestä Bovveria (Gregory).
GSE:n arkkivihollinen on alemmalla sarjaportaalla pelaavan Millwallin vastaava huligaaniryhmä ja jengeillä on takanaan verinen historia, josta riittää vielä kostettavaa. Varsinkin Millwallin huligaanipomolla Tommy Hatcherilla (Bell). Näistä aineksista rakennettu soppa alkaa kiehumaan vasta tunnin katsomisen jälkeen, vaikka brutaalisti esitettyjä kohtauksia onkin ehditty jo muutamia katsella. Sitten luottamus todella rakoilee GSE:ssä ja apua toivotaan entiseltä jengijohtajaltakin ennen kuin tapahtumat johtavat ratkaiseviin ja traagisiinkin välienselvittelyihin.
Mitään mullistavaa ja hämmentävää jalkapalloa seuraaville elokuva ei tarjoa. Ei-niin-futisihmiselle leffassa on kuitenkin totuuden siementä faniryhmittymien toiminnasta. Itse elokuvallisista aineksista tulee hieman moitittavaa, sillä Mattin muutos Harvard-nörtistä mitään pelkäämättömäksi katutappelijaksi rakennetaan uskottavuutta koettelevalla tavalla jättäen hieman kitkerän maun. Leffamatkan aikana päästään myös todistamaan harrastelijanäyttelemistä, helpohkosti arvattavia tai kehnosti perusteltuja käänteitä. Toisaalta Hunnam tai Wood eivät ole huonoja rooleissaan ja taustalla on totuuspohjaa vihanpidosta West Hamin ja Millwallin faniryhmittymien välillä. Myös elokuvan tunnelman luonti on onnistunut, vaikka turhaakin kuvaa 109 minuuttiin mahtuu. Naisohjaajan, entisen karate- ja kickboxingmestari Lexi Alexanderin kuvaus jalkapallohuliganismista ja sen seurauksista olisi ollut tarkemmin harkitulla käsikirjoituksella jopa erinomainen elokuva, nyt se on vain keskinkertainen ja helposti unohtuva.
nimimerkki: Dreamer
