Kahdeksanjalkaiset kummajaiset on selkeästi 50-luvun tieteisleffahengessä tehty B-scifi-pläjäys. Rekasta lentää pienessä jenkkikylässä ongelmajätepönttö lampeen. Hämistarhuri syöttää lammesta pyydystettyä ötököitä lemmikeilleen. Ötökkiruokavaliolla on sellainen seuraus että hämikset alkavat kasvaa. Terraario käy pieneksi ja sitten aletaan vipeltämään pitkin pitääjää. Ensin katoaa mystisesti kissoja ja koiria. Lopulta hämikset alkavat metsästää myös ihmisiä ja sehän ei ole kivaa. Kyläläiset päättävät yhdessä tuumin saada homman aisoihin.
Joku kohtuusurkea araknofobiakin oli pelottavampi hämisleffa, koska se oli enemmän realistinen. Vaikka kummajaiset on tavallaan kauhupätkäkin niin ei tämä oikein pelota ollenkaan. Pläjäys on survottu tietoisesti enemmänkin B-scifigenreen, jonka näkee jo kannesta.
Jättihämikset on toteutettu ihan ok, mutta leffan yleishenki on enemmän huvittava kuin kauhistuttava. Keskitason näyttelijät tekevät sen mitä pitääkin ja kyllä homma toimii tuolla sektorilla. Kun liikutaan tietoisesti tuossa B-genressä niin olisihan leffan voinut vetää paljon enemmänkin överiksi jolloin pläjäys olisi saattanut olla huonompi = parempi.
