Omalaatuinen ristisiitos pehmoerotiikkaa ja paranoiatrilleriä.

8.5.2008 20:02

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:La Nuit Des traquées
Valmistusvuosi:1980
Pituus:96 min

Jean Rollinin Night Of The Hunted aka LeNuit Des traquées on omalaatuinen ristisiitos pehmoerotiikkaa ja paranoiatrilleriä. Teos kuuluu niiden elokuvien joukkoon, joissa ei alkuun vaikuttaisi olevan minkäänlaista tolkkua tai logiikkaa, ja sitten kaikki järkeistetään nopeasti suunnilleen viimeisen viiden minuutin aikana. Sen loogisemmaksi teos ei kuitenkaan siitä muutu.

Elokuva alkaa ihanteellisesti. Mies poimii sateisena yönä autonsa kyytiin uhkean kaunottaren joka esittelee itsensä Elisabethiksi. Nainen on ilmeisesti pakenemassa jotakin jostakin. Nainen tuntuu kärsivän jonkin sortin kroonisesta muistinmenetyksestä ja unohtaa jatkuvasti edeltävät tapahtumat. Noh, sen kummempia jahkailematta seuraa herttainen ja pitkä, hyvin ranskalainen seksikohtaus, elokuvan selkeä kohokohta. Mnjoo, Rollinillahan on pitkä tausta aikuisviihteen parissa.

Niin oli tässä kai tarinakin. Piakkoin herkän hetken jälkeen pari mystistä tyyppiä käy hakemassa Elisabetin jonkinlaiseen hoitolaitoksen tapaiseen joka sijaitsee suuressa mustassa pilvenpiirtäjässä.
Laitos on täynnä ihmisiä, joilla Elisabethin tapaan on päässään jotain pahasti vialla. Ja sitten tapahtuukin yhtä ja toista mutta paljon ei uskalla enää mainita koska parilla lauseella on koko niin sanottu tarinankaari saatukin sitten jo hyvin koluttua läpi.

Myöskin aikuisviihteen puolelta tuttu Brigitte Lahaie on näyttävä ilmestys naispääosassa, joskaan aivan Fascinationin hekumoiden tasolle ei päästä. Elokuva maalailee Rollinin muusta tuotannosta poiketen karuja, mutta seiskytlukulaisen räikeitä urbaanimaisemia idyllisen ja goottilaishenkisen päivänkakkaroiden perään haikailun sijaan. Tarinan puitteissa ratkaisu toimii oikein hyvin. Hurme on tällä kertaa minimissään ja suurin osa elokuvan vähäisestä väkivallasta tapahtuu poikkeuksellisesti kuudestilaukeavan avustamana.

Vielä sananen lopetuksesta, se on hieno. Mustan huumorin säväyttämä surkuhupaisan kaunis finaali jättää pätkästä oikein hyvän jälkimaun, ja saa muun elokuvan vaikuttamaan paljon eheämmältä, kuin se todellisuudessa onkaan.

Arvosteltu: 08.05.2008

Lisää luettavaa