Wes Andersonin elokuvat ovat hyvin lakonisia. Visuaalinen ilme on aina hyvin ankea ja musta huumori kukoistaa. Huumoria ei tarjoilla niin, että katsoja saisi röhönaurut, vaan tyytyy hymyilyyn mielessään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät Andersonin ohjaukset olisi hauskoja, sillä hepun teokset ovat parasta, mitä komediarintamalla on vähään aikaan tapahtunut.
Pienen fanijoukon Anderson sai omituisella romanttisella komediallaan Rushmore ja suosion keräämistä hän jatkoi vuonna 2001 ilmestyneellä The Royal Tenenbaums -tekeleellä. DVD:n kannen perusteella kyseessä on kepeä perhekomedia, mutta odotukset osoittautuvat onneksi vääräksi. Ohjaajan mielikuvitus pääsee kukoistamaan ja outo meininki valloittaa taas katsojan mielen. Andersonin elokuvat eivät ole niitä tavallisimpia, joten kaikki katsojat eivät varmasti saa tästä kaikkea irti eikä omalaatuinen huumori pure kaikkiin.
Elokuvan hahmot vaikuttavat alkuun oudoilta, mutta leffan aikana heistä kasvaa jopa normaalilta tuntuvia tapauksia, sillä löytyyhän meistä jokaisesta ripaus outoutta. The Royal Tenenbaums esittelee meille Tenenbaumin perheen, joka on täynnä ilkeitä kusipäitä, entisiä lapsineroja, traagisia ihmiskohtaloita ja outoja hemmoja. Loistavat näyttelijäsuoritukset tekevät näistä hahmoista vielä hienoja kokonaisuuksia.
Gene Hackman on Royal Tenenbaum, Tenenbaumin perheen pää, joka ei ole tittelistään huolimatta pitänyt perheeseensä vähään aikaan mitään yhteyttä. Kun Royal potkitaan ulos asuttamastaan hotellihuoneesta, niin hän päättää ketkutella itsensä vanhan perheensä piiriin. Niinpä hän päättää huijata sairastavansa vakavaa sairautta ja varma kuolema iskee noin kuuden viikon kuluttua. Perheen aikuiset lapset ovat entisiä lapsineroja, joista isä ei suoraan sanottuna välittänyt paskaakaan, kun he olivat vielä lapsia. Nyt olisi aika haudata vanhat sotakirveet. Dash (Ben Stiller) kärsii vaimonsa menetyksestä ja niinpä hän kasvataa kahdesta lapsestaan, Ari ja Uzi, itseään kaltaista sulkeutunutta friikkiä. Vauvana adoptoitu Margot (Gwyneth Paltrow) makailee tällä hetkellä pääasiassa masentuneena kylpyammeessa, kun psykologina työskentelevä aviomies (Bill Murray) etsii uutta syndroomaa, jonka voisi nimeä omiin nimiinsä. Entinen tennispelaaja Dash (Luke Wilson) rakastaa tulisesti sisartaan Margot’a. Arkeolgi-äiti on vieläpä menossa naimisiin, mistä perhekuvioihin palannut Royal ei ole ollenkaan tyytyväinen.
Ohjaus on sitä taattua Andersonin kikkailua. Omalaatuinen tunnelma on yhä läsnä ja huumori on hyvin mustaa. Andersonin ja hänen kaverinsa Owen Wilsonin kirjoittama dialogi on hyvin terävää ja sisältää satuttavia kommentteja, jotka tuovat myös hymyn huulille. Meininkiä vahvistaa vielä Andersonille tyypillinen soundtrack, joka ansaitsee hatun noston. Andersonin luomista hahmogallerioista paras löytyy juuri tästä elokuvasta.
Oudon hupsu meno ei välttämättä avaudu ensimmäisellä katsomiskerralla. Pläjäys vaatii sulattelua ja vitsit iskevät jopa paremmin toisella kerralla. Muiden Anderson-pläjäysten tapaan The Royal Tenenbaums myös kestää monet katselukerrat ja jokaisella kerralla löytää uusia näkökulmia.
