Alun perin Jericho lopetettiin toisen tuotantokauden kahdeksannen jakson jälkeen, liian vähäisen katsojalukumäärän takia, mutta CW on nyt päättänyt nostaa sarjan takaisin pinnalle ja täten sarjan tekemistä on päätetty jatkaa.
Jericho kertoo ydinräjähdyksen jälkeisestä maailmasta. Keskipisteenä on pieni kaupunki, nimeltä Jericho. Jerichossa on hyvä yhteinen ilmapiiri ja täten lähes jokainen asukas tuntee toisensa. Onnellisia hetkiä piisaa ja kaikki menevät hyvin, kunnes ydinpommi räjähtää Jerichon lähettyvillä. Nyt kuvioissa on mukana ahneus, köyhyys, vähäinen ruoka, hylätyt talot, kuolleet sukulaiset, joten kuten olettaa voi, Jerichon yhteisö ei olekaan enää niin leppoisa ja mukava. Eikä kauaa mene, kun jokainen muu kaupunkikin haluaa täyttää ruokavarastonsa. Salaisuuksia syntyy, ihmissuhteet joutuvat koville, eikä mikään ole enää ennallaan. Näillä eväillä alkaa sarja, joka kertoo ydinräjähdyksen jälkeisestä maailmasta Jerichon asukkaiden silmin.
Jericho ei ole kuten muut nykypäivän menestyssarjat. Se ei keskity suun ammolle jättäviin twisteihin, taikka nopeatempoiseen tarinankerrontaan, vaan pääpainotteena ovat nimenomaan sarjan hahmot ja heidän selviytyminen rähjäisessä ympäristössä, kuten myös kaupungin uudelleen rakentaminen, sekä ongelmien ja välien selvittely muiden kaupunkien kanssa. Aivan jokainen kaupunki ei tosin keskity vain uudelleen rakentamiseen, vaan suunnitteilla on jokin aivan muu raaempi ja pelottavampi kohtalo, mitä osa Jerichon asukkaista yrittää saada selville.
Ohjaustyö on kaikin puolin onnistunutta, nimittäin kuvakulmat ja oikeanlainen musiikki luovat Jericholle oikeilla hetkillä juuri sopivan tunnelman. Musiikki on nimittäin varsin onnistuneesti laitettu intensiivisiin kohtauksiin nopeatempoisempana ja samoin on myös kameratyöskentely, nimittäin intensiivisiin tilanteisiin paniikkia ja hätäistä olotilaa luodaan hieman heiluvalla kuvaustyylillä ja nopeilla leikkauksilla. Rauhallisissa tilanteissa homma etenee hieman hitaammilla leikkauksilla ja rauhallisemmalla musiikilla. Visuaalinen ilme on myös kohdallaan, nimittäin rähjäinen ympäristö, hylätyt talot, ym. tyypillinen ympäristön kuva ydinräjähdyksen jälkeiselle maailmalle tuntuu varsin aidontuntuiselta. Jerichossakin katsoja huomaa muutoksen, vaikkei hän kauaa kerkeä sitä tavallista leppoisaa Jerichon kaupunkia nähdä.
Näyttelytyökin on jokaiselta yksilöltä erinomaista. Periaatteessa Jerichon päähenkilön roolissa esiintyy Jake, jota näyttelee Skeet Ulrich. Ulrich tekee loistavan roolisuorituksen omaksumalla hahmonsa aivan täysin ja tekemällä siitä varsin aidontuntuisen eläytymällä rooliinsa loistavasti. Ulrich tuo hahmostaan hienosti esille johtajatyypin aineksia. Vaikkei hän itse kaupunkia johdakaan, katsoo moni häntä silti eräänlaisena johto-hahmona. Lennie Jameskin tekee hienon roolisuorituksen salaperäisenä miehenä, joka on juuri muuttanut kaupunkiin perheineen. Lennie tuo hahmostaan esille hyvin salaperäisyyden, mutta tuohon perheen isän rooliin hän olisi voinut panostaa hieman enemmän, hän ei nimittäin vaikuta isältä ollenkaan. Kenneth Mitchell tekee loistavan roolisuorituksen Jaken velipoikana, Ericin roolissa. Hän on hieman sympaattisempi hahmo, kuin Jake ja pientä kränääkin on velipojan kanssa, minkä Mitchell tuo hahmostaan hyvin esille. Brad Beyer esittää farmeria, nimeltä Stanley. Hän on taas ehkä hieman rauhallisempi persoona, mutta silti tavallinen mies henkilö, joka puolustaa omaisuuttaan ja lähimmäisiään loppuun saakka. Shoshannah Stern esiintyy Stanleyn mykkä-siskona Bonnien roolissa. Hän lienee ainoa mykkä hahmo koko sarjassa ja on omaksunut hahmonsa todella hyvin, nimittäin hän saa katsojan tuntemaan että kyseinen henkilö olisi oikeasti mykkä. Jaken ja Ericin äidin roolissa esiintyvä Pamela Reed tekee loistavan roolisuorituksen, nimittäin hänen kemia poikiensa kanssa pelaa loistavasti. Hän tuo sopivasti lämpöä äiti-hahmoonsa ja tekee täten varsin uskottavan roolisuorituksen. Erik Knudsen tuo tapahtumiin näkökulmaa vanhempansa menettäneen surumielisen teinipojan silmin, minkä Knudsen on onnistuneesti tuonut hahmostaan esille.
Periaatteessa voisin sanoa, että yksikään hahmo Jerichossa ei ole huonosti kirjoitettu, vaan jokaisella on oma homma ja jokainen näyttelijä omaksuu hahmonsa todella hyvin. Hahmot kehittyvät sarjan aikana todella isoiksi persooniksi ja läheisiksi katsojalle.
Kokonaisuudessaan Jericho on varsin onnistunut kuvaus ydinräjähdyksen jälkeisestä maailmasta. Jericho ei kuitenkaan ole kaikille, nimittäin sen hieman hidastempoinen tarinankerronta ei sovi jokaisella katsojalle. Omassa genressään se on kuitenkin lajityyppinsä parhaimmistoa. Jerichoa voi lämpimästi suositella kaikille kyseistä aiheesta kiinnostuneille ja muutenkin loistavasti näytellystä ja ohjatusta sarjasta kiinnostuneille.
