Vuonna 2003 valmistunut Haute Tension on ranskalainen kauhuelokuva, joka hehkuu slasher-tradition verenpunaisessa väriloistossa. Ohjaajana toimi Alexandre Aja. Ja niin tässä elokuvassa, kuin Ajan myöhemmin ohjaamassa The Hills Have Eyes-elokuvan uudelleenfilmatisoinneissa ei säästellä hurmeisilla lähikuvilla ja väkivallan yksityiskohtaisella kuvaamisella. Haute Tension onkin saanut mainetta myös suunnannäyttäjänä myöhemmin tulleille brutaaleille kauhuelokuville kuten Saw. Aja on myös nimetty riippumattomien elokuvantekijöiden niin sanottuun Splat Pack-ryhmään (mm. Saw elokuvista tuttuen Leigh Wannelin, Darren Lynn Bousmanin ja James Wanin ohella), jonka jäsenille on tyypillistä pienellä budjetilla ohjatut ultra-väkivaltaiset elokuvat.
Elokuvan alkaa kahden naisen matkalla kohti toisen vanhempien maatilaa, jossa tarkoituksena on opiskella tenttejä varten. Ystävykset saapuvat perille myöhään ja sattuneesta syystä vanhempien ja pikkuveljen henkilökuvia ei ehditä kehitellä pitkään. Matka kauhuun alkaa jo myöhäisen illan hetkinä. Tässä ei siis mennä Wolf Creekin verkkaisella tahdilla, vaan katsoja imaistaan mukaan jo lähes alkumetreillä. Elokuva myös onnistuu olemaan uskollinen suomalaiselle nimelleen, Kiihtyvää Kauhua. Maatilan tapahtumat ovat vasta alkusoittoa jännittävälle takaa-ajolle, jossa katsojan hermoja koetellaan useissa kohdissa. Elokuvan loppuratkaisu on yllättävä, joskaan ei ainutlaatuinen. Paljon keskustelua se on kuitenkin herättänyt, niin hyvässä kuin pahassa. Mielestäni ratkaisu on toimiva, kun ajatellaan miten elokuva etenee ja miten loppuratkaisu niveltyy kokonaisuuteen. Elokuvan keskiössä on kolme näyttelijää: Philippe Nahon, Cecile De France ja Maiwenn Le Besco. Erityisen hyytävän roolisuorituksen tekee ranskalaisen kauhuelokuvan pitkä linjan näyttelijä Nahon, jonka ruokoton ulkoasu ja terminaattorimainen eteneminen tekee vahvan vaikutuksen. ”Pelkääjän” paikalla mm. Cesar-palkinnolla arvostettu de France, joka onnistuu hyvin monitahoisessa roolissaan sekä ikävästi yllätetty Le Besco, jonka roolihahmo saa todella taistella hengestään loppuun asti.
Haute Tension herätti paljon keskustelua suuntaan ja toiseen, eikä vähiten loppuratkaisunsa vuoksi. Kokonaisuutena se on kuitenkin onnistunut kauhuelokuva, joka pitää otteessaan ja onnistuu siinä mikä mielestäni on olennaista kauhuelokuvalle: se herättää pelkoa, kauhua ja jopa inhoa. Lisäksi lopussa jäi miettimään, että mikä sai tekijän tikittämään kun ottaa huomioon myös sarjamurhaaja-viittaukset. Lukuisten murskaavien arvioiden lisäksi se on myös toisaalta nostettu jopa kauhuelokuvien kaikkien aikojen TOP 100 listoille: Time Out äänestys vuonna 2010 (sija 51) ja mukana myös Stephen Jay Schneiderin kokoamassa kirjassa 101 kauhuelokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä ainakin kerran elämässään. Omasta mielestäni, paljon kauhuelokuvia nähneenä, tämä raina puoltaa paikkansa kauhuelokuvan historiassa.
